Uuden pankin etsiminen näyttää olevan edessä Paavo Lipposella. Nordea ei ole vetänyt takaisin sanojaan, kuten Lipponen viime lauantaina Helsingin Sanomien yleisönosastossa vaati.
Ex-pääministeri uhkasi vaihtaa pankkia, koska Nordea piti Suomea talousennusteensa tiedotteen otsikossa ”Toivottomana tapauksena” ja kaiken kukkuraksi ilman kysymysmerkkiä.
”Onko ruotsalaispankin röyhkeydellä enää mitään rajaa?” Lipponen ärähti.
Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju ei näyttänyt ensikommenteissaan pienintäkään perääntymisen merkkiä. Olisi ehkä kannattanut.
Kangasharjun kommenteista huomaa, että hänellä ei ole vastuuta asiakkaista.
Lipposen kaltaisia mielipidevaikuttajia ei kannata aliarvioida. He voivat olla kanava, jota myöten asiakkaiden eri syistä kytevä tyytymättömyys voi alkaa purkautua.
Muutkin pankit kuin Nordea ovat antaneet ekonomisteilleen julkisuudessa suuren puhevallan. He käyttävät mediassa usein pankin koko äänivaltaa.
Taustalla on se, että ekonomistikommenttien avulla pankeilla on suora väylä julkisuuteen. Siellä voi vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja korostaa pankin asiantuntemusta talouskysymyksissä.
On hyvä muistaa, että Lipposen puolueella ja sitä lähellä olleella punapääomalla oli likeiset suhteet Nordean edeltäjäpankkeihin. Kansallispankki oli edistyksellisen osuustoimintaliikkeen rahoittaja jo 1900-luvun alussa.
Hakaniemessä pääkonttoriaan pitänyt Suomen Työväen Säästöpankki kaatui 1990-luvun lamassa Kansallispankin syliin. Se on osa Nordeankin historiaa.
Ryhtyykö Lipponen nyt kilpailuttamalla hakemaan itselleen uutta pankkia, vai siirtyykö hän suoraan samaan pankkiin kuin aateveljensä, Ruotsin entinen sosiaalidemokraattinen pääministeri Göran Persson?
Vuosi sitten Persson valittiin yllättäen suomalaisen Ålandsbankeninhallituksen jäseneksi. Moni nosteli kulmakarvojaan, kunnes kuvio selvisi.
Perssonia oli pyytänyt hallitukseen pankin pääomistaja, ahvenanmaalainenAnders Wiklöf. Hän on Manner-Suomessa vähän tunnettu, mutta Wiklöf tiedetään Suomen rikkaimmaksi demariksi.
Ruotsiin toimintaansa laajentanut pieni suomalaispankki sai Perssonista tunnetun tukimiehen.
Perssonin ja Lipposen välit eivät ole aina olleet hyvät. Persson kertoo muistelmakirjassaan Min väg, mina val (Minun tieni, minun valintani), että hän pelkäsi Lipposta.
Välirikko oli syvä EU:n huippukokouksessa Britannian Cardiffissa vuonna 1998.
Tuolloin Persson joutui vessajonoon Ruotsin kokouspuheista raivostuneen Lipposen seuraksi. Hän kirjoittaa, kuinka isokokoinen ja hidaspuheinen Lipponen kääntyi hänen puoleensa ja murahti: ”Saat kyllä olla varuillasi.”
Persson ennätti pelätä pahinta, mutta pelastaja tuli yllättävältä taholta.Nelson Mandela tuli ulos vessasta ja ilahtui nähdessään pohjoismaiset ystävänsä. ”Hän halaa meitä ja tilanne laukeaa”, Persson kertoo.
Myöhemmin demaripääministereiden välit kohenivat jopa niin, että Persson yltyi luonnehtimaan Lipposta suureksi eurooppalaiseksi valtiomieheksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti