Venäjän verkossa: Näin vapaa on Venäjä
Ensin vaihdetaan omistaja, sitten päätoimittaja ja lopuksi hajotetaan toimitus. Tämä on Venäjällä surullisen tuttu tapahtumaketju. Näin kertoo Novaja Gazeta viime vuoden mediakatsauksessaan.
Vanhalla ylioppilastalolla hiljan vietettyssä Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) upeassa vuosijuhlassa puheilleni tuli arvostettu ystäväni, Kekkosen näköinen mies. Hän esitti minulle pyynnön: ”Yrittäisit edes joskus löytää jotain myönteistä sieltä Venäjän mediasta”.
Tunsin piston sydämessäni. Ehkä olen tarkkaillut naapuria liian ahtaasta näkökulmasta. Vuosien saatossa on käynyt ilmi, ettei Suomea koskevassa raportoinnissa aina ole hurraamista. Mutta olisiko niin, että journalistiset ongelmat vaivaavat vain tätä aluetta? Ehkä venäläinen journalismi onkin kaikilla muilla lohkoilla totuudellista, vapaata, analyyttista ja puolueetonta – sellaista, mitä läntinen media on parhaimmillaan.
Myönteistä etsimässä
Jotain myönteistä löytääkseni otin käteeni katsauksen, jonka laatulehti Novaja Gazeta julkaisi viime vuoden lopulla. Siinä arvioitiin Venäjän koko mediakentässä vuonna 2015 tapahtuneita muutoksia.
Katsauksen olivat laatineet taloustieteen professori Anna Katškajeva, dosentti Jekaterina Šulman sekä Pietarin Eurooppalaisen yliopiston professori Vladimir Gelman – kaikki kovia media-alan ammattilaisia.
Päähuomio kohdistui riippumattomaan mediaan. Näin siitä huolimatta, että Venäjän mediamaisemaa hallitsee Kremlille uskollinen kolmen yhtiön oligopoli, jonka muodostavat Kansallinen mediayhtymä, Gazprom media ja RTR. Näihin verrattuina riippumattoman median asema näyttää tekijöiden mielestä mitättömältä. Silti yleinen trendi on kieltää ja tukahduttaa sen toimintaa yhä enemmän.
Pahalta näyttää
Tästä näkökulmasta media-alan tulevaisuus näyttää synkältä. Näin tutkijat: ”Jäljelle ei ole jäänyt juuri mitään suljettavaa, mutta halutessaan Valta voi toteuttaa vieläkin perusteellisempia alueellisia tai verkkoon kohdistuvia täsmäpuhdistuksia. Yleinen ilmapiiri on aggressiivinen, täynnä propagandistista kiihkoa, itsesensuuria ja vaikenemista. Protestit ja tyytymättömyys suodatetaan uutistoiminnasta. Moraalittomuus kukoistaa ja todellinen tutkiva journalismi puuttuu”.
Tietenkin voi olla niin, että kaikilla muilla toiminnan ja tuotannon aloilla elämä Venäjällä sujuu kuin Strömsössä. Mutta median osalta katsauksen laatijoiden johtopäätös oli lohduton: ”Media on ahdistettu nurkkaan. Se astuu uuteen vuoteen tukahduttavan tunnelman ja monenlaisten uhkien saattelemana”.
Totta ja valhetta
Jos oikein kovasti yrittää, niin hyvänä merkkinä voisi pitää sitä, että uutistoimisto TASS julkaisi maaliskuun alussa Suomen rajavartiolaitoksen oikaisun, jonka mukaan Suomi ei ole, toisin kuin Venäjän mediassa on väitetty, sulkenut Lapin raja-asemia. Tieto ei kuitenkaan mennyt läpi, vaan väärää väitettä toistellaan yhä selityksenä sille, miksi sadat pakolaiset ovat nyt jääneet loukkuun Murmanskiin ja Kantalahteen.
Mutta kun sitten maassamme vakituisesti asuva kirjeenvaihtaja ilmoittaa, että Suomessa on useilla paikkakunnilla tapahtunut alaikäisten raiskauksia, joista epäillään turvapaikanhakijoita, hän ei kerro siitä, mitä on tapahtunut, vaan siitä, minkä Moskovan herrat haluavat kuulla.
Taitavaa toimintaa
Suurin Suomea koskeva tapahtumauutinen maaliskuussa oli MTK:n järjestämä traktorimarssi. Sitä hehkutettiin jo etukäteen erinomaisena osoituksena siitä, kuinka Venäjän taitavasti asettamat vastapakotteet ovat tuottaneet tulosta ja ajaneet suomalaisen talonpojan pohjattomaan ahdinkoon.
Tavanomaiseen tapaan Kremlin politiikan onnistumisen todistajina käytettiin suomalaisia asiantuntijoita Johan Bäckman, Peter Iiskola ja Pekka Viljakainen. Itse marssista keskeiset tv-kanavat tekivät pitkiä reportaaseja.
Historia uusiksi
Ja muistettiinhan naapurissa toki myös talvisodan päättymisen vuosipäivä. Russkaja Planetan pitkässä artikkelissa todettiin, että jo 20- ja 30-luvuilla Suomen vallanpitäjät valmistautuivat aktiivisesti sotaan Neuvostoliittoa vastaan ja myös voittamaan sen – olihan Suomi ennen sotia kirjoittajan mukaan suurempi maa kuin Saksa.
”Kun tietää Suomen tuonaikaisen politiikan ja ideologian, niin on selvää, että Suomi olisi ilman talvisotaakin lähtenyt kommunisminvastaiseen taisteluun Hitlerin kanssa”, kirjoittaja todistaa. Ei siis sanaakaan Suomen pohjoismaisesta puolueettomuuslinjasta, Molotovin ja Ribbentroppin sopimuksen salaisesta lisäpöytäkirjasta tai Kuusisen hallituksesta.
Sputnik kuukahti
Kuluvan kuun tärkein mediauutinen oli tieto siitä, että suuren kohun myötä Suomeen tullut Kremlin uutistoimisto Sputnik on lopettanut suomenkielisen palvelunsa.
Lakkauttamisen tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta minusta päätös oli erittäin viisas. Miksi tuhlata rahaa ylhäältä käsin johdettuun, vanhanaikaiseen ja kankeaan propagandakoneistoon, kun sadat suomalaiset vapaaehtoiset ja heidän käytettävissään oleva monipuolinen valemedia pystyvät somessa levittämään Kremlin ilosanomaa monin verroin nopeammin ja tehokkaammin – ja vieläpä ihan ilmaiseksi.
Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen neljän viikon kuluttua tällä samalla kanavalla tähän samaan aikaan.
Jarmo Mäkelä
Kirjoittaja on Ylen entinen ulkomaantoimittaja. Tässä juttusarjassa hän seuraa Suomea koskevaa uutisointia Venäjän tiedotusvälineissä. Aiemmat Venäjän verkossa -sarjan jutut voit lukea täällä. Venäjän verkossa -jaksot julkaistaan myös radiossa Ykkösaamun kolumnina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti