Jari Korkki: Perusdemarit kilpasilla
Puolueiden välisen kannatuskilpailun jännittävin muutos koko vuonna on ollut elo-syyskuun vaihteeseen ajoittunut vallankeikaus sosiaalidemokraattien ja perussuomalaisten välillä, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on jo vuosia toitottanut johtamansa putiikin olevan työväenpuolue ilman sosialismia. Sitä on tosin ollut turha etsiä enää ainakaan muutamaan kymmeneen vuoteen Soinin maalitaulukseen havittelemasta SDP:stäkään, vaikka perinnelaulut tarvittaessa irtoavat nuoremmiltakin kaadereilta.
Samoilla apajilla puolueet kuitenkin kalastavat, ja sen ne myös varsin hyvin tietävät. Pari päivää ennen joulua pitämässään tiedotustilaisuudessa Soini uhkasi kevätpuolella haastaa nimenomaan SDP:n, ja loppuvuoden kannatuslukujen valossa syytä onkin.
Mielipidemittauksilla on tapana vaalien jälkeen jatkaa uurnilla otettua suuntaa, niin nytkin. Keskusta ja kokoomus porskuttavat yhä suurin piirtein samoissa lukemissa kuin vaalipäivänä, ja aluksi näytti siltä, että myös perussuomalaiset selviävät uudessa roolissaan hallituspuolueena vain mittatappioihin luettavalla notkahduksella.
Kunnes syyskuussa jysähti.
Vaikka virhemarginaaleja veivattaisiin millaiselle mutkalle hyvänsä, ei ole sattumaa, että peruskannatus niiasi juuri syyskuussa yli neljä prosenttiyksikköä ja SDP pomppasi saman verran ylöspäin. Varsinkin kun suunta on jatkunut samana vuoden loppuun.
Mitä elo-syyskuussa sitten tapahtui? Ei tarvitse olla suurikaan profeetta huomatakseen, että hallituksen kaavailema yhteiskuntasopimus karahti kiville elokuun lopussa, hallitus kaivoi hetimiten taskustaan esitykset muun muassa pyhä- ja ylityölisien karsimisesta, ja eipä aikaakaan kun Helsingin Rautatientori oli jo mustanaan mielenosoittajia kesken perjantaipäivän.
Samaan aikaan osui tietysti myös maahantulijoiden määrän moninkertaistuminen, mutta sen vaikutusta puolueiden kannatuslukuihin on jo paljon vaikeampi arvailla. Siitä tosin tuntuu vallitsevan herttainen yksimielisyys, että onpa hyvä tuuri, kun perussuomalaiset sattuivat olemaan hallituksessa juuri nyt. On ainakin joku tolkku eduskunnan maahanmuuttokeskustelussa, vaikka muualla miten läikkyisi.
Irvileuat ovat neuvoneet SDP:n puheenjohtajaa Antti Rinnettä pysyttelemään mahdollisimman piilossa, niin hyvä tulee. Keino on sinänsä sama, jolla Juha Sipilän väitettiin nostaneen ensin keskustan gallupien kärkeen ja sen jälkeen itsensä pääministeriksi.
Voi tietysti ollakin, ettei kaikkia hallituksen myöhempiä tempauksia kannattanut vaalikentillä isommin esitellä, olisivat muuten saattaneet jäädä vaalit voittamatta.
Mutta on se toisaalta niinkin, että ei tästä hommasta niinkään mitään tule, jos aletaan aina heti vaali-illan jälkeen haikailla uusia vaaleja ennen kuin vastanimitetty hallitus on oikein ehtinyt edes päästä vauhtiin.
Vaikka nyt joku tietysti jo parahtaa, että mimmoinen myteri siitäkin taas tulee, jos noille nyt vielä mennään vähän vauhtia lykkimään.
On varmaan itse kunkin näin juhlapyhien aikaan pikkuisen huokaistava. Silti näytti aavistuksen koomiselta, kun hallitus keskiviikkona kokoontui viiden naisministerin voimin.
Joku ehti jo hihkua naisenergian riemuvoitosta.
Kyynikko jäi kysymään, olisiko joku ehkä kuitenkin ihan pikkuisen huijannut lomavuoroja jaeltaessa.
Pitää varmaan pyhien jälkeen kysäistä niiltä yhdeksältä lomailevalta miesministeriltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti