Lainaan kasvatustieteen professori Kari Uusikylän taannoin Opettaja-lehdessä olleen artikkelin sanomaa: ”Kollektiivisen kovuuden ja tyhmyyden pahimpia ilmentymiä on vanhusten hylkääminen koteihinsa ja hoitolaitoksiin!”
Hoitohenkilökunta tekee arvokasta työtä avuttomien parissa, pienellä palkalla. Se joutuu perustelemaan jatkuvasti päättäjille, että tarvitaan lisää resursseja, lisää nostavia, peseviä ja ruokkivia käsiä, lisää ehjiä sänkyjä, lisää pyörätuoleja...
Perustelut kaikuvat enimmäkseen kuuroille korville.
Vielä voimansa tunnossa olevat kieltävät sen, että heistäkin tulee yllättävän nopeasti heikkoja ja hauraita vanhuksia, hekin sairastuvat ja kuolevat...
Onneksi on vielä kuitenkin hyviä ihmisiä, jotka eivät ystäviään, vanhuksiaan hylkää. Edellä mainitun tyyppinen kovispäättäjien tyly piittaamattomuus heijastuu kaikkialla muuallakin, jossa on kysymyksessä yleensä yhteiskunnan vähäosaisen ihmisarvoisen elämän säilyttäminen ja suoranainen olemassaolotaistelu.
Tämä koskee vanhusten lisäksi luonnollisesti kaikkia, jotka ovat osittain yhteiskunnan turvaverkkojen, repaleistenkin turvaverkkojen varassa.
Rahaa, taloudellisia resursseja kyllä riittää – elämän perusarvoihin verrattuna – moniin turhanpäiväisiin, totaalitarpeettomiin kohteisiin.
Muun muassa mukadynaamisen kaupunkikuvan ja imagon rakentaminen ajaa kiihtyvällä vauhdilla perusarvojen ohi niin vasemmalta, keskeltä kuin oikealta joka paikassa, missä sikakalliit lakeerikenkäkonsultit Armani-puvuissaan ovat päässeet valtoimenaan mellastamaan...
On tämä kummaa aikaa!
______________________________________________________________________
Edellä oleva on suhteellisen kevyt ja kiltti sormiharjoitelma, joka ei varmaankaan paatunutta poliitikkoa vielä ravistele ehkä päinvastoin.
Mutta faktoilla, todellisilla faktoilla ryyditettynä em. tyyppiset tekstit ohjaavat meidät oikeiden valintojen ja arvomaailmaratkaisujen äärelle lähitulevaisuudessa, näin haluan vielä uskoa...
Olen itse joutunut/päässyt seuraamaan erästä kuntoutusprosessia hiukan yli vuoden ajan.
Minulle on muodostunut tapahtumista mielikuva, että ymäpärillä oleva yhteiskunta, lähinnä sosiaali- ja terveyspuolen henkilöstö tekee kuitenkin parhaansa käytettävissä olevien taloudellisten resurssien puitteissa. Apua löytyy, jos oma asenne apua tarvitsevalla on kohdallaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti