Analyysi: SAK suostuisi "Suomen malliin" jo syksyn liittokierroksella
Palkansaajakeskusjärjestö SAK muistutti joukkovoimastaan kokoamalla yli 400 luottamusmiestään lauantaina Tampereelle. Kokous ei ollut niin uhmakas kuin ennakkoon olisi saattanut kuvitella, sillä puheenjohtaja Lauri Lyly taitaa olla tuomassa uusia esityksiä neuvottelupöytään, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Pirjo Auvinen.
Tampere ja Hämeenpuiston Puistotorni oli ainakin kolmella tavalla vertauskuvallinen paikka pitää SAK-lainen hengennostatustilaisuus.
Kokoussali oli sama, missa SAK vuonna 1907 perustettiin. Kokouspäivä taas oli Tammikuun kihlauksen vuosipäivä, sillä 23. tammikuuta vuonna 1940 työnantajaleiri hyväksyi ammattiliitot työmarkkinoiden sopimusosapuoleksi. Tampere on myös pian eläkkeelle jäävän puheenjohtajan Lauri Lylyn ja hänen johtamansa Sähköliiton kotikaupunki.
Historia oli siis vahvasti läsnä kun lähemmäs puolentuhatta SAK-laisten liittojen luottamusmiestä kokoontui vastustamaan Sipilän hallituksen kilpailukykypakettia, jonka oppositio ja ay-väki on ristinyt pakkolaeiksi. Paketillaan hallitus pyrkii kohentamaan suomalaisyritysten kipailukykyä viisi prosenttia. Työntekijäpuolen mukaan hallitus pyrkii tavoitteeseensa pelkästään työntekijöiden etuja leikkaamalla.
Hallituksen pakkolaeille liki täysi salillinen jylisi "ei" moneen kertaan.
Lavalla käyneiden luottamusmiesten viestit työpaikoilta olivat valaisevia.
Jos kehitysvammaisten ohjaajan kuukausipalkka on 2 047 euroa, hallituksen aikomus muuttaa ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi kirpaisee. Tai kuten luottamusmies Tuire Ruuska Nuutinsaaren toimintakeskuksesta kertoi : "Ei meidän ihmisillä ole siinä tapauksessa varaa sairastaa".
Hallitus haluaa, että jatkossa alle vuoden määräaikaisuudelle ei tarvitse olla mitään erityistä perustetta, ei siis sijaistettavaa vanhempainvapaata, opintovapaata tai pitkää sairauslomaa. Ville Vatka HKScanin Vantaan tehtaalta epäili, että "lisääntyy pätkätyöt ja vähenee nämä vakituiset työpaikat".
Samanlaisia todistuksia kuultiin liki kaikista pakkolakipaketin kohdista.
Liittojohtajien puheenvuorot taas olivat puna-tulisuudessaan kuin työväen arkistosta vuosikymmenten takaa.
Vai mitä sanotte esimerkiksi Metalliliiton puheenjohtajan Riku Aalllon analyysistä : "Kysymys on ideologisista asioista myös. Halutaan että työnantajat ja porvarit päättää sen miten ihmisten asiat on ja tavallisella ihmisellä ei ole mitään arvoa heidän näkökulmassaan".
Epäilen vahvasti, että Aalto ei olisi sanonut samaa esimerkiksi tv-uutisten haastattelussa, mutta en ihmettele yhtään sanavalintoja yli 400 sak-laiselle luottamusmiehelle.
Mutta parituntinen tilaisuus ei ollut niin uhmakas kuin millaiseksi itse sen etukäteen kuvittelin. Ei, vaikka peräpenkistä huudeltiinkin puheenjohtaja Lauri Lylylle, että "meitä et myy" ja muistuteltiin, että yleislakkokin on vaihtoehto.
Huudoista huolimatta SAK:n hallitus päättänee maanantaiaamuna osallistua vielä viidenteen yritykseen saada aikaan vaihtoehto hallituksen pakkolaeille. Auto- ja kuljtetusalan AKT äänestää vastaan, mutta neuvotteluihin osallistumiseen ei tarvita ei tarvita liittojohtajien yksimielistä päätöstä.
Yksi syy enemmistön rauhallisuuteen oli juuri Lylyn puheenvuoro. Se ei poikennut mitenkään Lylyn normityylistä: eii kiihkoa, ei äänen korotuksia, ei suuria eleitä.
Lylyn mukaan ympäröivä maailma on muuttunut neuvotteluille joulukuuta myötämielisemmäksi: nyt esimerkiksi tiedetään, että lausunnot pakkolaesta ovat pääsääntöisesti kriittisiä.
Mutta penkissä syntyi myös käsitys, että Lylyn taskussa on jotain uutta neuvotteluihin vietäväksi.
Ehkä siksi esimerkiksi luottamusmies Niina Koskela sanoi kotiin lähtiessään, että "nyt on enemmän uskoa ja toivoa, että päästäisiin sopimukseen".
Lavalla puhuessaan Lyly ei uusia korttejaan paljastanut, mutta muutamat kokouksen jälkeiset vastaukset saattavat viedä jäljille.
Lylyn mukaan SAK olisi mielellään nähnyt, että nyt alkavissa neuvotteluissa olisi sovittu myös palkoista. Se ei Lylynkään tulkinnan mukaan kuitenkaan käy työnantajien EK:lle.
Mutta liittokierroksen sijaan Lyly väläyttääkin, että jo syksyn palkkaneuvottelut tehtäisiin uuden, "Suomen mallin" mukaisina. Silloin avoimen sektorin liitot määrittäisivat palkankorotustason ja muut alat seuraisivat perässä.
Syksyisessä SAK:n tarjouksessa "Suomen malliin" neuvotteluissa olisi siirrytty vasta vuotta myöhemmin eli 2017.
Kysymys kuuluukin: onko nyt niin, että SAK ja EK ovat jo molemmat liikahtaneet, jotta neuvottelut saadaan taas käyntiin?
EK:han ilmoitti viime viikolla, että se ei enää vaadi AKT: tä riviin, jotta neuvottelut voitaisiin aloittaa. Onko SAK luvannut vastapalveluksena myöntyä työnantajien haluamaan alakohtaiseen neuvottelumalliin jo tänä syksynä? Mielenkiintoista!
Yhtenä mahdollisena ratkaisumallinnna jo ennen SAK:n Tampereen kokousta kuiskuteltiin sitä, että nykyistä työllisyys- ja kasvusopimusta jatkettaisiin vielä vuodella. Siihen EK:n uudetkin säännöt saattaisivat taipua, sillä kyse ei olisi uudesta keskitetystä sopimuksesta vaan vanhan jatkosta. Jatkoaikaa puoltaisi myös se, että vuoden kuluttua kaikki olisivat viisaampia siitä, onko talous todella kääntynyt parempaan päin vai ei.
Lylyn arvion mukaan viides yritys yhteiskuntasopimuksesta voi edetä nopeastikin, mutta todennäköisesti luvassa on joidenkin viikkojen mittaiset neuvottelut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti