Rakennus oli tehty Kemin edustalla olleen Laitakarin sahan lankunpätkistä, tilkkeinä oli käytetty mm. sammalta, jota oli myös hiukan yläpohjan eristeenä. Pääosin yläpohjassa oli sahanpuru- eli muhaeristys. Kyseisessä rakennuksessa oli alunperin puulämmitys, sittemmin öljykaminalämmitys ja viimeksi suorasähkölämmitys.
Sisäilmaongelmien kustannukset mitataan miljardeissa – seuraava virhe on ehkä jo tehty
Asiantuntijan mielestä Suomessa mennään rakentamisessa säästöt ja raha edellä. Ihmisten terveys tulee mieleen vasta jälkikäteen.
Sisäilmanongelman laajuus Suomessa on valtava.
– Arvioiden mukaan noin viidennes väestöstä on päivittäin tekemisissä sisäilmaoireita aiheuttavien altisteiden kanssa, Turun yliopiston työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus sanoo.
Putuksen mukaan sisäilmasta oireilevia on Suomessa kymmeniä tuhansia, ja vakavia oireita on noin kymmenellä tuhannella. Sisäilman aiheuttamia ammattitautejakin todetaan professorin mukaan vuosittain useita satoja.
Eduskunnan vuonna 2012 julkaiseman raportin mukaan Suomen kansanvarallisuudesta 6–10 prosentissa on merkittävä kosteus- ja homevaurio. Tämän rakennuskannan arvo on 13–28 miljardia euroa.
Merkittäviä kosteus- ja homevaurioita arvioidaan olevan opetus- ja hoitoalan rakennuksissa 12–26 prosenttia kerrosalasta. Toimistorakennuksissa osuus on 2,5–5 prosenttia kerrosalasta.
Kaikki alkoi energiansäästöstä
Putuksen mukaan nykyisen laajan sisäilmaongelman synty ajoittuu 1970-luvun energiakriisiin. Tuolloin Suomessa alettiin innolla säästää energiaa tiivistämällä taloja ja lisäämällä eristystä.
Eristemuoveja pistettiin innolla vanhoihinkin taloihin. Tuloksena olivat niin sanotut pullotalot, joissa ilma ei vaihtunut ja kosteus jäi rakenteisiin.
– Se oli monessa tapauksessa suhtellisen hyvin toimineelle rakennukselle aivan tuhoisa ratkaisu. Sen jälkeen on sitten tehty muita virheitä ja uusia ongelmia on syntynyt, Putus sanoo.
Nollaenergiatalot voivat olla uusi virhe
1970-luvun jälkeen energiansäästö ja tiivistämisvimma on Suomessa vain lisääntynyt. Rakentamisen laatu ei ole kuitenkaan pysynyt mukana yhä vaativammaksi muuttuvien rakennusten tekemisessä.
– Koko ajan on menty energiansäästö ja raha edellä, ei terveys edellä. Terveys tulee aina perässä. Se tulee sitten kun uusien ratkaisujen jälkeen huomataan, että terveyshaittoja syntyy. Sitten tehdään pieniä korjausliikkeitä, Putus sanoo.
Putus pelkää, että Suomessa ollaan jälleen tekemässä rakennusteknisiä ratkaisuja, jotka voivat olla tuhoisia sisäilman kannalta. Energiansäästöä korostavia rakennusnormeja on entisestään kiristetty ja ideaalina on niin sanotut nollaenergiatalot.
Käytännössä tämä merkitsee, että talot tehdään entistäkin tiiviimmiksi. Ongelmana on se, että talot pitäisi rakentaa erittäin ammattitaitoisesti, jotta ongelmia ei myöhemmin syntyisi.
– Pelottava visio on juuri se, että uusi rakentaminen vaatii laatua ja äärimmäistä huolellisuutta. Nyt on kuitenkin nähty, että Suomen rakennusala ei ole tämän huolellisuuden ilmentymä, Putus sanoo.
Vastuu ei toimi Suomessa
Putuksen mukaan sisäilmaongelman ratkaisemisen tiellä on myös se, että ongelmista ei saada ketään vastuuseen rikkeistä ja virheistä rakentamisessa ja rakennusten huollossa.
Lainsäädäntö on Putuksen mukaan Suomessa periaatteessa hyvä.
– Ongelmana on se, että näitä lakeja ei oikein noudateta ja väärinrakentamista ei ole kriminalisoitu. Jos tehdään virheitä, niin siitä ei tule minkäänlaista rangaistusta. Silloin huonot käytännöt saavat jatkua.
Putuksen mukaan esimerkiksi Ruotsissa vastuu koulujen sisäilmasta on selkeä.
– Ruotsissa rehtori vastaa siitä, että koulurakennus on terveellinen ja turvallinen. Rehtori voi joutua oikeudelliseen vastuuseen ja korvauksiin, jos koulurakennus vaurioittaa jonkun terveyttä.
Myöskään vastuu kuntien ja kaupunkien organisaatioissa ei toimi.
– Suomessa sivistystoimi ja rakennustoimi ovat erillään. Rakennuspuoli pyrkii minimoimaan menonsa, mutta jos se aiheuttaa terveysmenoja niin se kohdistuu toiselle momentille.
Putuksen mukaan Ruotsissa sisäilmaongelma onkin saatu paremmin haltuun kuin Suomessa.
Myös lääkärit jälkijunassa
Sisäilmaongelman ratkaisua on haitannut myös pitkään jatkunut epäusko koko ilmiön olemassaoloon. Putuksen mukaan vankka poikkitieteellinen todistusaineisto asiasta on ollut olemassa jo 1990-luvun puolivälistä.
Asia ei ole kuitenkaan mennyt läpi edes lääkärikunnassa.
– Lääkärit eivät vieläkään tunnusta sisäilmaoireita yleisesti. Siinä se ongelma juuri onkin, että tämän viestin vieminen käytännön lääkärintyöhön on ollut äärimmäisen vaikeaa. Meillä on paljon tietoa, mutta sen tiedon vieminen tuonne kentälle on aivan hirvittävän hidasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti