Mikä elämässä on tärkeää...

Aloitin Blokikirjoittamisen 01.07.2014. Alla oleva teksti on kahdeksas tekstini Blogisivulleni.
Taisinpa siinä muistella ammatitaitoisen kirvesmiehemme äkillistä kuolemaa työmatkalla saareen. Yleisellä tasolla puhuin lähimmäisistä, leskestä ja edesmenneen lapsista. Mahdollisesti he ovat lukeneet tekstini...

Vanha tekstini 07.07.2014:

Kuolema pysäyttää. Lähimmäisten kuoleman yhteydessä tulee usein miettineeksi, mikä elämässä on tärkeää, elämisen arvoista.

Tuntuu, että hetkeksi aika pysähtyi. Näinkö se sitten on, ollaan tavallaan viimeisellä asemalla muistoinemme edesmenneistä. Mitä meistä jää loppujen lopuksi jäljelle?

Tekemiset/tekemättä jättämiset ja nimenomaan muistot, toivottavasti kauniit muistot, jotka kantavat pitkään...

Mikä elämässä on tärkeää?

Monissa keskusteluissa kokeneiden, yleensä iäkkäiden ihmisten kanssa, elämän tärkeimmät asiat tuntuvat liittyvän mm. seuraaviin asiakokonaisuuksiin.

Maa, suppeammin maapohja on tärkeää, suorastaan elintärkeä, koska se tuottaa meille kaikille suurimman osan tarvitsemistamme elintarvikkeista ja vaurauden mm. metsäteollisuuden, valitettavasti tällä hetkellä supistuneiden vientitulojen myötä. Maasta, olipa se omaa, vuokralla tai vaikka sitä ei itsellä olisikaan, on pidettävä huoli ja puolustettava kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Lähimmäiset nimenomaan lähiomaiset ja erityisesti lapset, lastenlapset, jälkikasvu ovat tärkeitä, koska heissä on loppujen lopuksi tämän maan lähitulevaisuus, vaikka heidän toimensa, koheltamisensa joskus meitä arveluttaakin...

Itsensä kehittäminen on tärkeää. Pitää itsensä jotakuinkin ajan tasalla, missä mennään, yrittää pysytellä ajan hermolla.

Pitää huoli henkilökohtaisesta paradigmastaan eli laajasti ottaen eräänlaisesta ihmisen mielikuvasta, näkemyksestä, käsityksestä ympäröivästä maailmasta.

Tunnustan taas kerran julkisesti pitäväni tarinoista, varsinkin loogisesti etenevistä tarinoista, joissa paha saa loppujen lopuksi palkkansa ja hyvä palkitaan.

Pidän myös hyvästä, melodisesta musiikista varsinkin jos siihen liittyy hyvät, puhuttelevat sanat.

Muun muassa useissa työväenlauluissa on mielestäni sekä melodia että sanat kohdallaan.

Eräs parhaimmista on Taistojen tiellä laulu, jota ei välinpitämättömänä, kylmänä voi kukaan nykyaikanakaan kuunnella.

Kyseisessä laulussa, joka on klassinen suomalainen työväenlaulu, alkujaan H. Konnon säveltämä vanha Suojeluskuntamarssi, johon kapellimestari K. Kangas teki sanat ja kuorosovituksen 1920-luvun loppupuolella, esiintyy sana eespäin.

Eespäin = eteenpäin tässä dynaamisessa nykymenossa pitäisi kiivaasti mennä, mutta onko eteenpäin meneminen tosiasiassa todellista edistystä vaan totaalista, harhaista taantumaa, siitä voinee olla vähintäänkin kahta mieltä.

Väitetään, että nykyaikana täytyy juosta, jotta edes pysyy paikallaan. Mikään ei tunnu enää riittävän...

Onko todella näin? Vai elämmekö loppujen lopuksi eräänlaisessa unessa ja dynaamisuuden/tehokkuuden harhassa, josta mm. kuuluisa, arvostettu ja kiistelty filosofimme Yrjö Kallinen meitä jo vuosikymmeniä sitten varoitteli.

Olla kaikessa rauhassa on myös tärkeää, jota monet meistä todennäköisesti yhä enemmän elämältään hakevat ja toivovat lähitulevaisuudessa. Em. osa-alueelle liittyvät yhä selkeämmin luonto; merenrannan kalliot ja kaislikot, jokitörmät, erämaan kivirakat, jne. .

Jättäytyä ulkopuolelle, tehdä juuri sitä, mistä on aina haaveillut, olla sopusoinnussa itsensä ja läheistensä kanssa – se on myös todella tärkeää!

Eiköhän tämä aamupaatokseksi riitä - tällä kerralla!