Olen seurannut vuosien, oikeastaan vuosikymmenien aikana kohtalaisen tarkkaan Suomessa vallinneen niin sanotun kolmikantasopimusjärjestelmän toimivuutta.
Kolmikannalla yleisesti tarkoitetaan valtiovallan, käytännössä kulloisenkin hallituksen, työmarkkinaosapuolten: työnantajajien ja työntekijöiden etujärjestöjen välistä neuvottelukäytäntöä.
Vuosien saatossa on tämän tästä saatu seurata itse neuvotteluja, mutta myös nimenomaan eräänlaista jälkipyykkiä neuvotelluista sopimuksista.
Sopimuksenteon jälkeen ei aina, oikeastaan lähes koskaan löydy yhteistä kaiken kattavaa näkemystä, mistä on loppujen lopuksi sovittu.
Suomessa tämänhetkiseesä taloudellisessa tilanteessa kipeästi kaivataan suuria rakenteellisia uudistuksia. Mikäli em. käsitteen alle vähääkään kuuluvat lähitulevaisuuden kuntaliitos-/kuntajakojatkaisut, sote-ratkaisut, eläkeratkaisut, jne. , niin tästä takuuvarmasti vuosikausia näemme päivittäin eräänlaista televisionäytelmää - jatkosarjaa uutisten ja ajankohtaisohjelmien yhteydessä.
Tästä eteenpäin arvelen pidettävän kymmeniä ettei peräti satoja erilaisia/eri työryhmien
palavereja, joissa edellä mainittuja rakenteellisia uudistuksia pohditaan ja muokataan lopulliseen muotoonsa.
Ilmeisesti tästä eteenpäin näemme myös joka ainoassa television uutislähetyksessä pätkän jostakin neuvottelu- ja/tai allekirjoitustilaisuudesta, jossa järjestöjohtajat kirjoittivat nimikirjoituksiaan sopimuspapereihin – uskossa/harhauskossa, että olemme sopineet jotakin uutta. Samassa lähetyksessä saamme oletettavasti asiaan liittyvänä myös valtionvallan näkemyksen kulloiseenkin asiaan.
Siihen se yhteisymmärrys sitten todennäköisesti päättyykin. Tuskin on muste sopimuspapereissa kuivunut, kun asiasta aletaan julkisesti riidellä…
Sekä työnantaja- että työntekijäpuolella, keskusjärjestöillä on pilvin pimein lakimiehiä
sopimuksia värkkäämässä.
On käsittämätöntä, että Suomessa, suomenkielellä ei saada sellaista yksiselitteistä tekstiä aikaan, että sen kanssa voidaan jatkossa sovussa elää. Aina sama juttu! Riitelyä, riitelyä ja riitelyä!
Itselleni on muodostunut sellainen käsitys, että loppujen lopuksi yksituumaisuutta ei
halutakaan yksiselitteisesti saada aikaan, vaan halutaan – sopimuskauden väliaikana –
työllistää nuo edellä mainitut, sikakovapalkkaiset lakimiehet.
Varmaan monet aidot = oikeat ammattijärjestöihmiset ovat perijuurin turhautuneet asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti