Muistin nollaus...

Kuinka ollakaan taas osui vanha teksti silmiini. Lähes aina ajankohtainen teksti otsikon puolesta, vaikkakin julkaisuajankohta saattaa olla hiukan poikkeava - ei aivan tämänhetkistä.

Alla oleva teksti on syntynyt näemmä Suomen kansajuhlan Juhannuksen kynnyksellä ja lähtenyt siitä hiukan rönsyilemään. Älkää ihmeessä siis säikähtäkö tekstiin liittyviä kesätoivotuksia...

Nuorilla ns. bilettäjillä otsikon termi saattaa olla jokaviikkoista - valitettavasti.

He eivät aina välttämättä muista tai eivät halua muistaa, että jokainen irrottelu vierailla, elimistöön kuulumattomilla aineilla tuhoaa mm. pääkopassa aika moisen määrän aivosoluja puhumattakaan muista eri elimistöosien kärsimistä, kiistattomista haitoista. Edellä mainitulla tarkoitan reipasta, tosi runsasta irrottelua, jota todennäköisesti joutuu jossakin elämänsä vaiheessa katumaan, katkerastikin kukaties katumaan...

Suomenkielessä on hyviä, erittäin kuvaavia sanoja ja sanontoja. Yksi tähän asiakokonaisuuteen liittyvä sanonta on varmaan: Kohtuus kaikessa...  


Vanha Juhannuksen läheisyyttä aistiva tekstini lainauksena:


MUISTIN NOLLAUS…

Käsitteenä muistin nollaus on mielenkiintoinen ja monimuotoinen. Muistia kansan karttuisassa suussa voi nollata todella monella tavalla ja se herättää aina vaihtelevia mielleyhtymiä …

Heti aluksi on todettava, että muistin nollaus tai oikeastaan nollautuminen saattaa pahimmillaan liittyä valitettaviin ja vakaviin sairauksiin, jotka koettelevat sairastuneen henkilön lisäksi rajusti myös hänen lähimmäisiään.

Näin Juhannuksen läheisyydessä muistin nollaus saattaa olla erittäin tarkoitushakuista ja saattaa muodostua ongelmalliseksi osan kesäjuhlijoista vetäessä niin sanotusti kunnon lärvit, totaaliset perskännit, nelivetokännit, naulan päähän, tms., suurimman osan tyytyessä – onneksi myös vesilinjalle – varsinkin vesillä ollessaan.

Edelliseen liittyen usein menneitä tapahtumia muistellaan irrotellen kohtuukevyesti jälkikäteen, mää en muista mittään hengessä.

Muistin nollaus liittyy myös moniin erilaisiin henkilökohtaisiin reaaliaikatilanteisiin, jossa henkilö yhtäkkiä heittäytyy lähimpien henkilöiden yllätykseksi totaalisen muistamattomaksi.

Varsinkin epämiellyttävät, henkisiä tai fyysisiä ponnistuksia vaativat toimenpiteet tuntuvat unohtuvan aivan pimentoon…

”Mitä? Olenko todella luvannut tehdä niin? Ei voi olla totta, ei voi todellakaan olla totta!” muistamattomaksi heittäytynyt henkilö saattaa aidon yllättyneenä todeta.

Itse olen pyrkinyt nollaamaan muistia kesäloman alussa aktiivisesti yrittämällä häivyttää mielestäni kaiken sen, mikä liittyy vähääkään normaaliin työympäristööni. Valitettavasti en ole siinä onnistunut kovinkaan hyvin.

Mitkä ovat sitten hyvän, rentouttavan kesäloman olennaisimpia piirteitä?

Todennäköisesti ainakin luettelomaisesti – ei missään tärkeysjärjestyksessä – seuraavan tyyppiset asiat: Täydellinen irtaantuminen työrutiineista, irtaantuminen työrutiineihin liittyvistä teknisistä vempaimista: tietokoneesta/lähinnä sähköpostista, puhelimesta/lähinnä käsipuhelimesta, lörpöttimestä, jne., joiden kautta tulee melkein joka päivä täyttä työasiaa, irtaantuminen mainoslauseen tyyppisesti ”aivot narikkaan” tasolle hallitusti, irtaantuminen edes hetkeksi pois tutusta arkiympäristöstä, irtaantua, intoutua tekemään aivan totaalipoikkeavaa, olla kunnolla perheen kanssa mutta tehdä myös omia juttuja, jne. …

Juuri hetki sitten luin artikkelin, jossa alan ammattilainen, työpsykologi toteaa, että kesäloman pitää irrottaa sähköisestä kahleesta ja että mm. kännykkä-ähky helpottuu paastolla…

Toisaalta esimerkiksi runoilija Niilo Rauhala kuvaa hyvin eräässä runossaan nykyaikaa – Kännykkä-Kalle –  ”No minähän tietysti kännyköin, / kun ihmisten luokse ikävöin.”

Kännykkä, miksipä ei tietokonekin voi olla monille lähes ainoa kommunikaation väline kuten edellä mainitulla Kallella ”koko maailma kämmenellä”…

Yksi kulminaatiopiste henkilökohtaisessa muistin nollauksessa on hetki, kun kadulla vastaan tulleen oppilaansa tai työtoverinsa nimeä ei enää muista. Se alkaa usein tapahtua parin kolmen viikon kuluttua kesäloman aloituksesta.

Ennen, entisinä hyvinä aikoina kansan karttuisassa suussa sanottiin: ”On kolme hyvää syytä olla opettaja; kesä-, heinä- ja elokuu!” Sanonnalla tarkoitettiin opettajien näennäisesti pitkiä lomia.

Itse, oltuani opetustehtävissä jo yli kolmekymmentä vuotta voin avoimesti todeta, että ns. pitkät lomat on ”aktiivisesti ja totaalisesti syöty” lukuvuoden aikana pitkinä työpäivinä.

Toisaalta tosiasiassa tänäkin kesänä kesäkuussa oltiin vielä työssä ja kursseilla ja ”sorvin ääreen” mennään jo elokuun aivan alkupäivinä, että se niistä kolmesta hyvästä syystä!

Siitä huolimatta kaikille hyvää, rentouttavaa ja antoisaa kesää!

Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa, eikä kesä niistä ole ollenkaan pahimmasta päästä…

Kesäaivoterveisin

Aki Pyykkö

Kemi