Nekin ovat olleet täysin saavuttamattomissa, jos ei ole ollut suhteita. Olen usein muistellut - kirjoittamatta niitä erikseen muistiin, minkälaisia kesätyöhakuyrityksiä minullakin on tähänastisen elämäni toisella vuosikymmenellä ollut...
__________________________________________________________________
Tässäpä tarinaa aluksi:
Ensimmäinen yritykseni päästä oikeaan palkkatyöhön, saada "omaa rahaa", oli hakeutuessani oppikouluaikaan Kemin Osuuskauppaan juoksupojaksi. Se jäi pettymyksekseni yritykseksi.
Parina kesänä pyrin kiihkeästi Kemijoen Uittoon, lajitteluun töihin. Yritykseksi jäivät nekin. Pettymys oli suuri, varsinkin kun tiesin, että monet oppikoulukavereistani tienasivat Uiton kesätöissä sievoiset summat rahaa. Tienaamisestaan he irrottelivat syksyllä aika estottomasti.
Minulle muodostui vahva mielikuva, että Uittoon kesätöihin pääsivät tutut, tutuntutut, tutuntutuntutut, tutuntutuntutuntutut, jne. ...
Eräänä kesänä onnistuin pääsemään rakennusfirmaan aputöihin: siivous- ja lapiohommiin. Kyseinen rakennusfirma oli mukana mm. rakentamassa Peurasaareen ensimmäisiä rivitaloja. Sain siirron heti alkuvaiheessa mennä kaupunkiin Lapintien varteen rakennattavalle varastorakennukselle. Todettakoon, että tänäkin päivänä kyseinen rakennus törröttää murheellisenharmaan näköisenä tyhjillään.
Työrupeama ei ollut pitkä. Väkeä vähennettiin ja viimeksi töihin tulleet - mm. minä - lensivät ulos kuin leppäkeihäät. Sille kesälle oli enää turha hakea uutta työpaikkaa...
Saattaa toki olla, että kyseisenä kesänä Ajoksen syväsatamassa moottoripyörillä ajellessamme - minä kaverini kyydissä - meitä pyydettiin lastausavuksi köysiä kiinnittämään. Oli saatava laiva lähtemään samana iltana/yönä.
Totta kai suostuimme ja mikäli oikein muistan, myöhemmin maksettu tili tuntui koulupojan ajatuksissa ruhtinaalliselta.
Viimeisin oppikouluaikainen työpaikkani oli keskikouluaikaan. Minulla oli ajatuksissa lähteä opiskelemaan rakennusalalle.
Onnistuin pääsemaan Kemi Oy:n rakennusosastolle. Siihen maailman aikaan oli uuden keskusvaraston rakentaminen menossa. Pidin työstäni. Se oli monipuolista ja opettavaista.
Aikanaan omille oppilailleni kertoessani kesätyökokemuksista totesin, että tuskin olen elämäni aikana tehnyt niin paljon lyhyessä ajassa fyysistä työtä kuin silloin. Olin apulaisena kemiläiselle, nykyisin edesmenneelle muurarille. Hän oli silloin ja myöhemminkin yleisesti tunnettu erittäin rivakasta työtahdistaan.
Tämänkään kesätyörupeama ei kestänyt koko kesää. Olin kaverini kanssa Rovaniemellä omakotitalon pohjan valutalkoissa. Päivä ja pitkään kesäistä yötä valettiin. Seuraavana päivänä takaisin tullessa lipsautin väsyneenä lanatussa sepelipenkassa moottoripyöräni Keminmaan Isohaaran sillankupeessa - "liikenneympyrässä" - tolppiin. Vauhtia ei ollut nimeksikään mutta...
Oikea jalkani jäi käynnistyspolkimen ja tolpan väliin, sääriluun päällimmäinen luu katkesi. Lisäksi samassa rytäkässä minulta murtui vasen solisluu.
Sattumoisin paikalle ajoi kesälomaileva lääkäri perheineen. Hän lastoitti/paketoi minua ja vei autolla Kemin yleiseen sairaalaan.
Loppukesä pitkälle syksyyn meni sairaalassa ja koulunkäynnin siltä syksyltä sai unohtaa. Kaverilleni ei tullut mitään...
____________________________________________________________________________
Nyt tämä saa riittää eli tässäpä aluksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti