Laskutikku eli laskuviivain

Vanhimman poikamme, Tommin tytär, Veera, joka on kuudennella luokalla peruskoulussa teki meillä - soittotunnille menoa odotellessaan - keittiönpöydän ääressä mummonsa Tuulan kanssa matematiikan tehtäviä - kerto- ja jakolaskuja.

Tuli puheeksi entisaikaiset matematiikan apuvälineet eli maailma ennen taskulaskimia ja tietokoneita/älypuhelimia.
Mummon kehotutuksesta kaivoin kirjahyllystäni esiin vanhan laskutikun eli laskuviivaimen.

Täytyy rehellisesti myöntää, että hetken sitä sai pyöritellä käsissään ennen kuin oikeita arvoja löytyi. Hyvät ohjeet tuohon FUJI-merkkiseen laskutikkuun oli myös säilynyt tallella. Muistaakseni olin käyttänyt kyseistä laitetta "tositarkoituksella" viimeksi 1970-luvun alkupuolella...

Tekniikan osa-alueella laskutikku oli opiskelussa/työssäkin yleisesti käytössä 1960-luvun alkupuolelle saakka. Se oli sitä piirustuslauta-aikaa.
Voi olla, että joku tekniikan tervaskanto on käyttänyt laskutikkua aina näihin päiviin saakka. Kyllä se ihan hyvä apuväline on vielä nykyäänkin...

Wikipedia-tekstiä:

Laskutikku eli laskuviivain on väline, jolla voidaan  suorittaa kerto- ja jakolaskuja, luvun korottamista toiseen ja kolmanteen potenssiin, luvun neliö- ja kuutiojuurten sekä käänteisluvun määrittämistä ja laskutoimituksia, joissa on mukana trigonometrisia funktioita. Laskuviivain koostuu kahdesta toistensa suhteen siirrettävästä logaritmisin asteikoin varustetusta sauvasta, joista toinen, kieli, on yleensä sijoitettu toisen keskelle, ja läpinäkyvästä, asteikkoja vastaan kohtisuorin hiusviivoin varustetusta ja asteikkojen suhteen liikkuvasta hahlosta, jonka avulla voidaan määrittää eri asteikkojen vastinkohta.