Varoituksen sana: Pitkä teksti, joka kuitenkin kannattaa lukea ajatuksen kanssa...
Teksti saattaa olla hyvää iltalukemista, Unta Silmään-sarjasta!
ARVOMAAILMATESTI MARKKA-AIKAAN…
Kolmen tason virheitä, epäonnistumisia...
1.
Olipa kerran ruuhka-Suomen yritysjohtaja, joka päätti nuorekkaan,
dynaamisen esikuntansa, poikien kanssa nostaa erään nimeltä
mainitsemattoman teollisuusryhmittymän maamme ja samalla maanosamme
ylimmälle huipulle - kertarysäyksellä.
Hän raivasi sumeilematta liian aggressiivisesta ja kovasta vauhdista
varottelevat, ymmärtämättömät kalkkikset sivuraitelle.
Rahaa tuli ja rahaa meni yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Raha on tarkoitettu liikkumaan, se on dynaaminen elementti, hän tapasi
sanoa.
Mutta, suhdanteet muuttuivat, valuuttaspekulaatiot väänsivät vikasuuntaan,
alkoi tulla kaupoissa pahasti näpeille, urakat niin sanotusti kusivat…
Johtokunta alkoi hermostua, alkoi esiintyä julkisestikin arvostelua
lausunnoissa, yhteistyökumppanit kaikkosivat, vaikeudet lisääntyivät, sillä
alan markkinat kerta kaikkiaan romahtivat...
Tuli takkiin muutamassa vuodessa kaiken kaikkiaan miljardeja markkoja, siis
tuhansia miljoonia markkoja…
Ongelmallinen yritysjohtajamme hyllytettiin johtokunnan toimesta ns.
kultaisella kädenpuristuksella, jossa tosi ison kuprun yritykselle aiheuttaneelle
yritysjohtajallemme taattiin viiden vuoden ajaksi 1,2 miljoonaa markkaa
vuodessa eli 100.000 mk/kk - kipurahoiksi.
Ylimääräisessä yhtiökokouksessa johtokunta joutui luonnollisesti
perustelemaan päätöstään.
Muutama miljoona on pieni summa, mikäli vertaa yrityksessä mahdollisesti
syntyviä lisätappioita, miljardeja, perusteltiin pienosakkeenomistajille päätöstä
yksiselitteisesti.
Totta, totta, nyökyttelivät osakkeenomistajat yksituumaisina, pieniähän
miljoonat ovat miljardien rinnalla, kyllä johtokunta tietää...
Valtiovalta, kunta, pankit ja sitä kautta - me tavalliset pulliaiset, maan matoset
- ottivat em. miljarditappiot kantaakseen isoon yhteiseen piikkiin ja niin
yritysjohtajamme kultaisen kädenpuristuksen syvästi lämmittämänä karautti
paikalta mustankiiltävällä ratsullaan tammikujaa pitkin järven rannalla
keskikaupungilla sijaitsevaan kovan vauhdin aikaan hankkimaansa
kartanoonsa, jossa häntä odotti ihastuttava, hiukan ylellisenpuoleiseen
elämään tottunut aviopuoliso, joka suunnitteli pientä piristystä - tällä kertaa
tyttöporukassa - muutaman kuukauden matkaa Karibialle.
Kultaisen kädenpuristuksen saanut ex-yritysjohtajamme on päättänyt
pohdiskella uusia aluevaltauksia, kunhan kiireiltään ehtii, on vielä mentävä
tukka putkella johtokunnasta johtokuntaan, kun niin ovat pyytäneet, sano...
2.
Olipa kerran pienellä, perinteisellä savupiippupaikkakunnalla toimiva yrittäjä,
toimitusjohtaja, jolla vauhti oli välillä tunnetusti kova, tuli vähän kasinopeliä
pelattua ja muutakin, mutta markkinat vetivät...
Osteltiin siitä kilpailijat ympäriltä kuljeksimasta, hän tapasi hiukan kehua
retostella.
Suhdanteet heikkenivät, taas kerran hänen yrityksensä kaatui/hän kaatoi
yrityksensä, niin kuin oli tehnyt suunnilleen joka viides vuosi.
Lehdestä saatiin lukea, että tappiot olivat kymmeniä miljoonia markkoja, joku
tiesi kertoa takalleen kolmekymmentä miljoonaa markkaa.
Ja aina, ihme ja kumma, hän pulpahti kuivan puupölkyn lailla pinnalle
uudessakin yrityksessä toimitusjohtajana.
On se kumma mies, tosi yrittäjä, ei se uppoa, ei sitten millään, ihmettelivät
kaupunkilaiset.
Tuli taas kymmenien miljoonien markkojen tappiot, mutta kun se piru työllistää
vieläkin muutaman kymmenen ihmistä, olihan sillä ennen edellistä rysäystä
lähes sata työntekijää ja kaupunki rakensi nuo uudet hallitkin, voivottelivat
rivivaltuutetut äänestäjilleen tappioiden siunaamistaan ja uusia
lainavakuuspäätöksiään.
Valtiovalta, kaupunki ja paikallispankit ottivat vastattavakseen em. tappiot ja
taas uuden perustettavan yrityksen nimiin liisatulla uutuuttaan kiiltävällä
mustalla mersulla ikisupertoimitusjohtajamme kaasutteli paikalta uusiin
ihmeellisiin seikkailuihin...
” Noin viiden vuoden päästä tavataan!” hän huikkasi avoinaisesta kaikki herkut
sisältävästä leasingmersunsa ikkunasta kaupunginvaltuutetuille pölypilven
keskeltä.
” Niin varmasti!” mutisivat kuulijat...
3.
Olipa kerran sivutoiminen, uuteen teknologiaan lievästi höyrähtänyt
pienyrittäjä, joka sattumalta ajautui mukaan pienimuotoiseen yritystoimintaan,
nappikauppaan.
Aluksi meni aivan mukavasti, kauppaa hierottiin ja vähin niitä syntyikin.
Hierottiin yhä lisää kauppaa ja päätettiin hiukan laajentaa, ottaa lisää
työvoimaakin, kun pankkikin suhtautui asiaan myötämielisesti, jopa hiukan
rahaa tyrkyttäenkin pahimpaan hätään, lähinnä markkinoinnin tukitoimiin.
"Oletko Sinä tutustunut tuohon uuteen, käyttökelpoiseen instrumenttiin, valuuttalainaan?" kyselivät pankinjohtajat kilvan jo kadullakin aika-ajoin tarinamme yrittäjältä.
Ei ollut, mutta kohta oli, sillä korkohan oli tavallisiin lainoihin verrattuna tosi alhaalla ja olihan se turvalliseen valuuttakoriin sidottu, pankin omaan XYZ-koriin...
Mutta sitten pilvet synkkenivät yrittäjämme taivaalla; valuuttakurssit muuttuivat
epäedullisesti, markka devalvoitiin useampaan kertaan ja se jäi kellumaan,
tuotteiden hinnat kotimaassa romahtivat, osa yrittäjämme palveluista
varastettiin, asiakkaiden ostokyky heikkeni, kassavirta pieneni, lainanottotarve
kasvoi, jne. ...
Yrittäjämme oli lievästi sanottuna kusessa.
Nyt menoksi ja pankkiin, siellä aina ystävä, mainoksessa - ennen - lupailtiin,
mutta...
” Kuule sinun limiittisi on tapissa! Uuden lainan ottaminen on pakko koplata
kokonaisuuteen, sillä nyt ovat ajat tosi kireät!” sanoivat nyt pankinjohtajat
kuorossa pankissa.
” Mutta viidellä kympillähän minä selviän kitkutellen pahimmasta ja olenhan
minä säntillisesti asiani tähän saakka hoitanut!” sanoi tarinamme yrittäjä.
Ei, kun ei, rahahana oli kiinni ja pysyi. Oli yrityksen totaalinen alasajo edessä…
Kysymyksiä:
1. Kuka oli mielestäsi yhteiskunnan kannalta suurin
häirikkö?
2. Kenen toimenpiteet aiheuttivat suurimmat tappiot?
3. Saako kukaan em. henkilöistä Sinun empaattista
suhtautumista osakseen?
Arvomaailmaterveisin
Aki Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti