Alla olevaa tekstiä olen vuosikymmenien saatossa useaan kertaan päivittänyt. Tällä kerralla en sitä muokkaa, vaan julkaisen sen sellaisenaan. Omasta mielestäni siinä on vähintäänkin siteeksi asiaa...
Vanha teksti, joka muistaakseni tuli julkaistuksikin aikanaan paikkakunnan lehdissä:
ELÄÄ
IHMISIKSI…
Tämä on sarjastamme ikuisuusasioita, josta on syytä tämän
tästä muistuttaa. Muistuttaa varsinkin aikana, jolloin media ja nimenomaan ns.
keltainen lehdistö suorastaan pullistelee tavalla tai toisella koulukiusattuja
reppanoita – pääasiassa julkisuuden henkilöitä. Lööpeissä revitellään toinen
toistaan murheellisimmilla tarinoilla ja lehden kassaan ropisee irtoja ihan
mukavasti…
Toki koulukiusaaminen ja kaikki muukin henkinen ihollekäynti
on vakava asia, johon on ehdottomasti puututtava kaikin mahdollisin keinoin.
Sitten vanhaa tarinaa:
Muistan elävästi ajat, jolloin ammatillisissa mutta myös teknillisissä
oppilaitoksissa värkättiin aktiivisesti aika-ajoin järjestyssääntöjä, joihin
sen hetkisten demokratianäkemysten mukaan pyydettiin myös oppilaiden/opiskelijoiden
näkemyksiä asian edistämiseksi. Järjestyssääntöjä päivitettäneen edelleenkin
vastaamaan ajan henkeä ja tarpeita.
Joidenkin mielestä tuskin mitään tärkeämpää maa päällään
kantoi siihen maailman aikaan kuin järjestyssäännöt oppilaitosmaailmassa.
Ohjeet em. tyyppiseen toimintaan tulevat keskitetysti ilmeisesti
edelleenkin maalikyliltä pääkaupunkiseudulta opetushallituksesta ja kukaties
peräti opetusministeriöstä…
Mikäli vielä oikein muistan, monien oppilaitosten rehtorit,
varsinkin teknillisten oppilaitosten puolella olivat totaalisesti turhautuneita
koko järjestyssääntöintoilusta. Muun muassa eräs silloisen äärilaidan edustaja
totesi ykskantaan, että hänen johtamassaan oppilaitoksessa ei tarvita
järjestyssääntöjä, ovat turhanpäiväistä touhotusta ja vouhotusta.
Hänen
mielestään riitti ”järjestyssäännöksi”, että elää ihmisiksi.
Hän tarkoitti oppilaita, opettajia ja koko muuta
oppilaitoksen henkilöstöä. ”Kaikki käytössämme olevat lait, asetukset,
määräykset, säännöt, suuntaa antavat ohjeistukset, suositukset, jne. ovat
rikottavissa, jos henkilö niin haluaa!” hän yksiselitteisesti totesi.
Jo silloin minusta alkoi tuntua siltä, että hänen
ajatuksissaan taitaa olla vinhasti perää, vaikka em. elementtejä kiistatta
reaalimaailmassa toki tarvitaan.
Olen pohdiskellut viime aikoina, riittääkö em. maininta –
elää ihmisiksi – nykyajan perhe-elämän sovellutuksena sekä lapsille että
vanhemmille?
Elää ihmisiksi toinen toistaan kunnioittaen ja huomioon
ottaen. Eiköhän siinä ole nykyajan dynaamisessa, repivässä ja hektisessä suoritusmaailmassa
tavoitetta ihan riittävästi?
Olla rassaamatta lähimpiään turhanpäitten kohtuuttomasti…
Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Opetusalan eläkeläinen Kemistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti