Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin. Päivitän vanhan tekstini.
Vuodenvaihde
on hienoa, upeaa, suorastaan fantastista aikaa! Taakse on jäänyt vanha, puhkikulunut, rähjääntynyt vuosi mahdollisine harmeineen ja vaivoineen, edessä uusi, täysin tuntematon, osittain
yllätyksiäkin - toivottavasti myönteisiä sellaisia - täynnä oleva vuosi. Toivottavasti vielä parempi vuosi
kuin edeltäjänsä...
Henkilökohtaisen
kalenterin, povitaskukalenterin vaihtaminen on minulle ollut vuosia,
oikeastaan vuosikymmeniä jo eräänlainen perinne, suorastaan
rituaali.
Vanhan
kalenterin ”luurangon” silppuan mielelläni totaalisesti –
vähäiset palavat polttoon ja loput roskiin, kaatopaikalle...
Minun
kalenterini on todella ”luuranko”, sillä siinä ei ole menneiden
viikkojen sivuja!
Miksi?
Siksi, että poistan, revin aina menneen, kuluneen viikon sivun
kalenteristani.
Miksi?
Miksi
en repisi? Mitä minä sillä menneellä, jo eletyllä, repalaisella
viikolla enää tekisin? Mitä minä sitä muistelemaan,
haikailemaan? Mennyt, mikä mennyt!
Tunnustan, että minulla on pöytäkalenteri, johon merkitsen tärkeimmät viikoittaiset tapahtumat, mm. kokousajat, saaressakäyntiajat, kalastamassakäyntiajat, jne. ...
Mutta
uusi viikko, puhumattakaan uusi vuosi, se on aina yhtä
mielenkiintoinen, sillä siitä ei onneksi tiedä vielä mitään –
ei kukaan...
Nimenomaan
uuden kalenterin käyttöön otossa on rituaaleista rituaalisin se
vaihe, jossa puhelinluettelo-osaa, liitettä nykyisin myös
sähköpostiosoitteistoa uudelleen kirjoittaessani huomaan, että nyt
on taas poistunut/poistettava tiettyjen henkilöiden nimet,
puhelinnumerot/sähköpostiosoitteet, koska niillä ei ole
yksinkertaisesti enää sijaa minun elämässäni...
Miksi?
Aika on ajanut niistä yksinkertaisesti ohi!
Ilmeisesti
tasapuolisuuden nimissä minunkin nimeni, puhelinnumeroni,
sähköpostiosoitteeni pyyhkiytyy monista kalentereista! Puntit ovat
siltä osin todennäköisesti aika lailla tasan.
On
todella hieno tunne saadessaan aloittaa uusi vuosi ikään kuin
puhtaalta pöydältä!
Uudessa käyttöön otettavassa kalenterissa
on vain muutama vanha nimi, vain muutama vanha osoite, vain muutama
vanha puhelinnumero, vain muutama vanha sähköpostiosoite, mutta
onneksi ainakin toistaiseksi myös muutama uusi, uunituore nimi...
Ne
nimet, jotka siellä vuodesta toiseen sitkeästi säilyvät, ovat
tärkeitä! Niihin on syytä olla yhteydessä aina silloin tällöin.
Ne
nimet ovat ilmeisesti niitä edesmenneen näyttelijä Tarmo Mannin
mainitsemia! Hän mainitsi, että ihmisellä ei tarvitse olla kuin
kaksi ystävää, todellista ystävää, muut; tutut, tutuntutut ja
tutuntutuntutut ovat jo aivan liikaa...
Itselläni
on ainakin tällä hetkellä hiukan pitempi nimilista, toivottavasti se
säilyy vielä tovin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti