Suomenkielen sana huithapeli...

"Se on sellainen tuulellakäyvä huithapeli!" kuulee usein kansan karttuisassa suussa sanottavan.

Mikä/kuka on huithapeli?

Netistä kevyellä pikaklikkauksella löytyi mm. alla olevaa, jotka kohtalaisen hyvin kuvaavat huithapeli-käsitettä/sanaa...

Huithapeli
on kevytmielinen, selkärangaton ihminen, tuulihattu. Sanasta on monta eri muotoa: huitahaali, huitahaari, huithaapeli, huithaipeli, huithaippeli, huithaitti, huithaperi, huithapero, huithaperus, huithapuli, huithattu.

Huithapeli (arkikieltä) > kevytmielisestä ja huolimattomasta ihmisestä. esim. Tyttö vaikutti aikamoiselta huithapelilta...

Huithapeli liitettyänä esim. miehenrooliin on aika lailla negatiivinen.

Tässä kohdassa minulla tulee väistämättä mieleen lapsuusajat kotinurkilla, niiltä kulmilta, jossa tälläkin hetkellä asumme.

Kyllähän niitä huithapeleita, tytönhupakoita ja nimenomaan nuoriamiehiä oli pilvin pimein, joita me pikkupojat saatoimme jopa salaa ihannoida.

Kerroin työssä ollessani oppilailleni aika monta kertaa tarinan, tositarinan Kakesta. Tarina liittyi tupakanpolttoon...

Kake oli kova jätkä. Asui omakotitalon vinttihuoneessa. Eli itsellistä elämää, jonka takasi vakituinen työ Kemin kaupungin palveluksessa, jonka hän ymmärtääkseni hoiti säntillisesti. 

Kaken vinttihuone oli aina niin sakeana tupakansavua, että sitä olisi voinut lähes leikata.

Kake poltti aina Norttia (North State) - sekä vihreää että punaista - ketjussa. Kyllä oli mahtavaa seurata, kun Kake sytytti aina uuden Nortin vanhasta natsasta/tumpistä/jämästä - kertakaikkiaan se oli upea näky! Ei Kake lasiinkaan sylkäissyt, vaikka juovuksissa häntä oikeastaan tarkemmin muisteltuna, en nähnyt koskaan. Mutta tuo Nortin ketjussa polttaminen...

Mitä Kakelle nykyisin kuuluu? Ei ole kuulunut mitään lähes viiteenkymmeneen vuoteen.

Hän kuoli aivan liian nuorena, saamieni tietojeni mukaan keuhkosyöpään ja hänen hautansa on Kemin Peurasaaren hautausmaalla. Rauha hänen sielulleen...