Teitkö uudenvuodenlupauksia?

Tunnustan, että alla oleva teksti ei ole omaani, kopioin sen jostakin. Tosin sitä lukiessani tulee vahva tunne, että siinä on itsellekin ominaisia piirteitä...

Teitkö uudenvuodenlupauksia?

Minä en tehnyt.

Sen sijaan mietin, mitä kaipaan elämääni juuri nyt. Mikä olisi minulle hyväksi? Onko tullut oikea hetki jonkin asian toteuttamiselle? Onko jokin ongelma tai ristiriita, jonka haluaisin ratkeavan?

Teen näin aina vuoden vaihtuessa.

Tälläkin kertaa vastaukset kysymyksiin löytyivät helposti, kun käänsin ajatukseni pois muun maailman miellyttämisestä ja kuuntelin sydäntäni. Vastausten perusteella syntyivät minun toiveeni ja suunnitelmani alkaneelle vuodelle.

Kutsutaan niitä vaikka uuden vuoden päätöksiksi, sillä en luvannut mitään kenellekään. Sen sijaan päätin antaa valitsemilleni asioille mahdollisuuden toteutua. Jo monena vuonna tämä menetelmä on toiminut.

Vuosi sitten pohdin vastaavalla tavalla asioita, mutta hieman rohkeammin. Tein itselleni kirjallisen listan asioista, joiden toivon toteutuvan tai jotka haluan kokea loppuelämäni aikana.

Se on korkealentoinen lista, täynnä toinen toistaan suuruudenhullumpia toiveita. Mutta koska ne ovat minun toiveitani, ei niiden tarvitsekaan olla kenenkään mittapuulla realistisia tai järkeviä.

Piilotin listan ja muistin itsekin sen olemassaolon vasta joulukuussa, kun aloin tuttuun tapaan pohtia alkavan vuoden toiveitani. Etsin sen ja luin.

Loppuelämäni listalla on kymmenkunta asiaa. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni, kun tajusin, että kaksi niistä oli jo toteutunut kuluneen vuoden aikana. Kumpaakin niistä pidin vielä vuosi sitten vain kaukaisena haaveena. En edes muistanut kirjoittaneeni niitä ylös.

Eivät ne ole toteutuneet taianomaisesti itsestään, sillä tein viime vuoden aikana kummankin toteutumiseksi valtavasti töitä. Mutta en minä asioita ratkoessani ja toteuttaessani muistanut, että ne olivat jollain listalla. Listan avulla ne vaan olivat liimautuneet alitajuntaani niin vahvasti, että uskoin niiden toteutumisen olevan mahdollista, enkä enää pelännyt ryhtyä toimeen.

Samaan ilmiöön perustuvat myös nämä vuosittaiset toiveeni ja suunnitelmani. Ne eivät ole kuureja tai projekteja tai päätöksiä ryhtyä yhtäkkiä paremmaksi ihmiseksi. Ne eivät ole päätöksiä uudesta elämästä. Päinvastoin, ne ovat haaveita asioista, joita tahdon juuri tähän elämään. Ne ovat elämäni suuntaviivoja.

Tämän vuoden tavoitteisiini poimin yhden asian myös siltä loppuelämäni listalta. Vielä tällä hetkellä se tuntuu kaukaiselta haaveelta. Mutta minä luotan alitajuntaani. Ja siihen, että olen miettinyt toiveitani vakavissani. Kun toive tulee syvältä sisimmästä, ei tarvitse pelätä motivaation loppumista.

Mitä sinä haluat tältä vuodelta? Tai loppuelämältäsi? Uskallatko olla rehellinen - tunnistaa ja tunnustaa syvimmät kaipauksesi?

Mieti rauhassa. Vaikka useamman viikon ajan. Sen jälkeen ota kynä ja paperia. Kirjoita asiat ylös. Kirjoita sensuroimatta, älä häpeä mitään. Kirjoita vain itsellesi, sillä listan sisältö ei kuulu kenellekään muulle kuin sinulle. Kirjoittaessasi näet, miten sydämesi salaisimmat toiveet saavat ensimmäisen kerran konkreettisen muodon kirjaimina paperilla. Niistä alkaa tulla totta.