Suomen Kemi, merikaupunki...

Lueskelin hetki sitten Kemin kaupungin Talousarvio 2015- ja Taloussuunnitelma 2015-2018-aineistoa. Paljon on tietoa 122 sivun rautaisannoksessa.

Aluksi pieni nettilainaus Wikipediasta:

Kemi on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Lapin maakunnassa, Kemijoen suistossa. Kemissä oli 30. syyskuuta 2014 21 929 asukasta. Kemin pinta-ala on 747,51 km², josta 95,41 km² maata, 7,38 km² sisävesiä ja loput 644,72 km² merta.

Maapinta-alaltaan Kemi on Lapin maakunnan kunnista pienin, ja sen naapurikuntia ovat Keminmaa, Simo ja Tornio. Kemi on Lapin maakunnan kolmanneksi suurin kunta väkiluvultaan. Sana kemi tarkoittaa tallattua niittyä, jolle voi leiriytyä.

Edellä olevan mukaisesti Kemin kaupungin kokonaispinta-alasta on yli 86% merta. Kemi ei ole ainoastaan merenrantakaupunki, vaan kiistattoman yksiselitteisesti merikaupunki.

Merikaupunki, jossa tietyt peruselementit mereen liittyvänä ovat kunnossa: yhä voimallisesti kehittyvä syväsatama Ajoksessa, viihtyisä, suorastaan upea sisäsatama Sauvosaaressa, asialliset kalastus- ja veneilysatamat, perinteistä rantarakentamista asuin- ja vapaa-ajankäyttöön, jne. …

Merikaupunki, jossa on huolehdittu merivesien puhtaudesta puhdistamalla sekä kaupungin että teollisuuslaitosten jätevedet biologisilla puhdistusprosesseilla jo vuosikymmeniä.

Merikaupunki, joka kuitenkaan ei ole – toistaiseksi – kyennyt hyödyntämään täysipainoisesti merielementtiä ja lähialueen saaria virkistyskäytössä. Erityisesti matkailussa merialueen hyödyntäminen on ollut toistaiseksi vähäistä.

Varmaan tulevaisuudessa yhteisen matkailumarkkinoinnin tehostuessa koko Kemi-Tornion talousalueella merielementti on voimallisesti esillä ympärivuotisena matkailuaktiviteettina.

Kemissä ja lähikunnissa merialuetta, saaria ja rantaviivaa kyllä riittää.

Kemin Matkailu Oy on paljon vartijana!

Erityisesti kesäaika tulee ottaa matkailumarkkinoinnissa suurennuslasin alle.

Tunnustan, että en tunne matkailuun liittyviä ilmeisen monimuotoisia kytkentöjä ja kerrannaisvaikutuksia. Kuitenkin maallikkona olen usein pohdiskellut, ovatko meidän matkailustrategiamme olleet takavuosina liian lennokkaita ja pilviä hipovia – suorastaan utopistisia…

Jo kaiken nähneille maailmanmatkaajille on pyritty tarjoamaan kukaties liian monimutkaisia elämyksiä, joiden toteuttaminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi, vähintäänkin vaikeaksi ja taloudellisesti kannattamattomaksi.

Olenpa saattanut itsekin kirjoituksillani takavuosina, -vuosikymmeninä syyllistyä samatyyppiseen, eräänlaiseen yliampumiseen.

Ei ole otettu huomioon, että kaiken nähneet ja kokeneet maailmanmatkailijat saattavat loppujen lopuksi arvostaa myös aivan yksinkertaisia asioita: syvää hiljaisuutta ja/tai meren kohinaa, monimuotoista ja virikkeellistä metsää, metsästystä, marjastusta, sienestystä, perinteistä, omaehtoista kalastusta ja/tai ammattikalastajien kanssa rysä- ja verkkopyynnin seurantaa, jne. …

Kaikki edellä mainitut ”uutuuselementit” saattavat olla eksoottinen lisä em. tyyppisille matkailijoille edellyttäen, että heidät saadaan talousalueellemme muutoin saapumaan.

Kalastukseen liittyvänä varmaan monille urbaaneille cityihmisille, nimenomaan perheille pienimuotoinen kalastus, kalan käsittely jatkotoimineen saattavat olla elämyksiä vailla vertaa.

Puhumattakaan, että itse pyydystetyn kalan saa loppujen lopuksi hyvässä seurassa nauttia kala- ja iltatarinoiden siivittäminä suihinsa.

Saattaa olla, että em. tyyppistä eksotiikkaa ryydittää tehokkaasti olla luonnossa muutama päivä ilman juoksevaa kraanavettä, viemäriä, sähköä, radiota, teeveetä, internettiä, jne. vaikkapa teltta- ja/tai vaatimattomassa mökkimajoituksessa.

Toki perushygienia ja ehdoton turvallisuus vaatimattomissakin olosuhteissa on matkailijalle aina taattava.

Mainosmiehet väittävät, että täällä voi kokea kaikki Suomen luonnon parhaat palat kerralla. Samaan hengenvetoon väitetään myös, että vahvasti merellinen alueemme erottuu selkeästi muista Suomen alueista – edelliseen on helppo yhtyä…