tiistai 9. joulukuuta 2014

Ei ole helppoa olla insinööri...

Toimin taas Konsta Pylkkäsen välikätenä, tuskin olet lukenut alla olevaa artikkelia...

Suora tekstilainaus Helsingin Sanomista:

Harva tietää herra Midgleyn, mutta hän oli tuhota maailman

TIEDE 
Johanna Sinisalo 
Kirjoittaja on kirjailija ja Lauantain kolumnisti.
Kuka on ollut ihmiskunnan ja ekosfäärin ykkösvihollinen? Miljoonittain ihmisiä surmauttaneet diktaattorit, ydinaseiden valmistajat vai kansanryhmiä toisiaan vastaan kiihottaneet uskonnolliset johtajat?
Tässä yhteydessä kannattaa muistaa myös Thomas Midgley Jr., vuonna 1889 syntynyt yhdysvaltalainen insinööri ja kemisti.
1920-luvulla General Motorsilla työskennellessään Midgley keksi, että tetraetyylilyijyn lisääminen bensiiniin kasvatti polttomoottorin tehoa. Keksintö oli taloudellisesti merkittävä. Tällä itse kehitetyllä, patentoidulla lisäaineella saattoi rahastaa surutta – suunnilleen samat vaikutukset olisi toki saatu aikaan myös lähes ilmaisella etanolilla.
Sittemmin Midgleyn uran painopiste siirtyi kylmälaitteisiin, joissa tuolloin käytettiin räjähdysherkkiä ja myrkyllisiä jäähdytysnesteitä.Uudistusta lanseerattaessa ei lyijystä hiiskuttu mitään: kauppanimenä oli pelkkä "etyyli".
Midgley keksi tilalle päältä katsoen hyvinkin reagoimattomat klorofluorihiili- eli cdc-yhdisteet, joiden tunnetuin sovellus lienee freoni.
Tarina kertoo, että Midgley korosti uutuuden vaarattomuutta juomalla esittelytilanteessa lasillisen nestemäistä freonia.
Lyijyllä höystetty bensiini on nykyään lähes kaikkialla maailmassa kielletty tuote. Pakokaasujen mukana luontoon kertyvä raskasmetalli vahingoittaa erityisesti ihmistä, joka herrastelee ravintoketjun yläpäässä.
Jo aineen kehittelijöitä sairastui lyijymyrkytykseen, Midgley itse mukaan luettuna.
Cdc-yhdisteiden tuhoisa merkitys ilmakehän otsonikerrokselle taas alkoi seljetä maailmalle 1970-luvulla. Ympäristöhistorioitsija J. R. McNeillin mukaan Midgleyllä on ollut enemmän vaikutusta maapallon ilmakehään kuin yhdelläkään muulla yksittäisellä eliöllä planeettamme historiassa.
Lopulta Midgleystä tuli oman keksintönsä uhri. Hän sairastui polioon ja joutui vuoteenomaksi. Midgley suunnitteli monimutkaisen köysi- ja väkipyöräjärjestelmän, jonka avulla hän pystyi nostamaan itsensä sängystä. Lahjakas insinöörimme sotkeutui laitteensa nyöreihin ja kuristui kuoliaaksi.
Midgleyn tarinan opetuksiin kuuluvat niin ihmisen ahneus, liike-elämän lyhytnäköisyys kuin sekin, että keksinnön heikkouksien puutteellinen tutkiminen kostautuu helposti myös keksijälle itselleen.
Mutta kertomuksessa on lohdullinenkin piirre: se, että maailmanyhteisö on ainakin näissä tapauksissa onnistunut reagoimaan havaittuun ympäristöuhkaan yllättävän yksimielisesti ja verrattain ripeästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti