Olen usein puuttunut kirjoituksissani
jo vuosien, osittain jopa vuosikymmenien aikakana luottamushenkilöiden oman
vallan pönkittämiseen, rimpuilemiseen vallankahvassa.
Talousalueemme eri organisaatioissa
jäseninä toimivat lähes samat henkilöt kaikissa päättävissä
elimissä. Vastuu päätöksistä jakaantuu liian harvoille harteille.
Niin kauan kuin
pikkukunnat voivottelevat suurten kuntien vallanrohmuamista ja toisaalta ns.
suuret kunnat pelkäävät otteensa vallankahvasta löyhtyvän – ei asiat järkevästi
etene, vaikka uusia askelmerkkejä lähitulevaisuudessa hiotaan.
Löytyykö
lähitulevaisuudessa uusi, avoin ja aito neuvotteluilmapiiri, jossa keskinäinen
luottamus asetetaan etusijalle...
Olen lukenut pariinkin kertaan Kemin Kotiseutu- ja
museoyhdistyksen teoksen Kemin asutuksen historiaa. Se perustuu
Martti Helistön kirjoituksiin.
”Teos kertoo Kemin
tienoiden asutuksesta, vanhoista suvuista,
niiden perinnönjaoista,
käräjöinneistä, tavoista ja menoista sekä
tapakulttuurista ynnä vallasta ja
vallankäytöstä, ihmisen asemasta lähes neljän vuosisadan ajalta,
heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, maallisen ja kirkollisen voiman
törmäyksistä.” toteavat teoksen toimittajat Elsi ja Ossi Liiten…
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja paikka paikoin mukaansa
tempaava teos!
Nykypäättäjienkin on syytä
lukea em. teos, sillä siitä saa hiukan päätöksilleen selkänojaa ja
perspektiiviä.
Nykymeno
vallantavoitteluineen, valituksineen ja ylimääräisine kokouksineen on kuitenkin aika
säyseää esimerkiksi 1600-, 1700- ja vielä 1800-lukujenkin paikallisten
asukkaiden kanssakäymiseen verrattuna.
Silloin tosin on taisteltu
tosissaan ja todellisista asioista. On ollut kysymys pääasiassa jokapäiväisestä
toimeentulosta, yksinkertaisesti osittain myös hengissä pysymisestä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti