Katselin muutama päivä - eräitä muita kuvia etsiessäni - hääkuviamme. Murheellisin mielin jouduin toteamaan, että monet kuvissa esiintyvät ihmiset ovat kuolleet.
Kuvien joukossa oli mielenkiintoinen onnittelusähkösanoma minun Betty-tädiltä Liedakkalasta. Betty Mäkimartti oli edesmenneen äitini Aino o.s. Sunnari vanhin sisko.
Betty oli naimisissa seppä Arvi Mäkimartin kanssa. Olin lapsena muutamana kesänä Liedakkalassa Mäkimarteilla "heinänteossa". Heidän kesäpaikkansa Mykänkoskella tuli minulle tutuksi...
En ole runoihmisiä. Alla oleva lyhyt runo on kuitenkin sellainen, jonka muistan ulkoa - ainakin toistaiseksi ja se puhuttelee edelleenkin...
Kirjoitan sen tässä ja nyt varmuuden vuoksi muistiin, niin voin mahdollisen tilapäisen muistamattomuuden hetkenä avata sen täältä blogisivultani, mikäli se jostain syystä tulee myöhäisemmässä vaiheessa puheeksi.
Hääpäivämme runotervehdys, onnittelusähkösanoma:
Tätä päivää
onnellista
silloin muistakaa, kun tukkanuottaa leikitte ja silmät leimuaa.
Ennen oli tapana sanoa, että lyhyesti virsi kaunis. Mielestäni edellinen on sitä. Siinä on lisäksi ohjetta kenelle tahansa avioparille - miehelle ja naiselle - ihan nokko...
Pienenä yksityiskohtana vihkimistilaisuuden ennakkovalmistetusta todettakoon, että kysyimme nuorelta pastorilta, voimmeko vihkimistilaisuuden jälkeen alttarilla antaa kevyen suudelman toisillemme. Saimme vastauksen, että se olisi hänelle vihkitoimituksen yhteydessä ensimmäinen kerta. Hän hyväksyi ajatuksemme ja näin sitten teimmekin...
Todettakoon lisäksi, että jotakuinkin häiden jälkeen pakkasimme vähäiset romppeemme farmariautoomme ja lähdimme Tampereelle, jossa aloitimme - opiskelun ja työn
Olimme molemmat ensimmäistä kertaa maailmalla eli Järpin ringin tuolla puolen. Ikävä Kemiin oli alkuvaiheessa sietämättömän kova...
Hiukan tietoja kyseisestä kirkosta Kemin seurakunnan sivuilta:
Arkkitehti Veikko Larkaksen suunnittelema Veitsiluodon betonirakenteinen kirkko ja seurakuntakeskus valmistui vuonna 1957 Kusiaistenmäelle. Rakennus edustaa korostetun yksinkertaista kirkkotyyppiä. Se on torniton, sivulaivaton pitkäkirkko, jonka yhteydessä on lisäsiipi toiminnallisia tiloja varten.
Kirkkosaliin mahtuu 350 henkeä. Seurakuntasalin ja kirkkosalin välissä oli alun perin liukuovi, mutta vuonna 1982 sen tilalle rakennettiin kiinteä seinä. Seurakuntasalissa voidaan järjestää kirkkokahvitilaisuuksia sekä erilaisia perhejuhlia.
Veitsiluodon kirkko rakennettiin palvelemaan kaupungin eteläosan seurakuntatoimintaa. Veitsiluodon tehdas ja siihen liittyvä työntekijöiden asuinalue loivat oman leimansa senaikaiseen toimintaan. Toimintakeskuksen rakentaminen tehtaan kupeeseen oli 1950-luvun edistyksellistä seurakuntatyön kehittämistä. Sen tunnusti myös Veitsiluoto Oy lahjoittamalla kirkkoon ehtoolliskaluston vuonna 1958.
Tänään Veitsiluoto näyttää kokonaan toiselta. Työntekijöiden asuinalue on purettu ja miljöö on muutenkin muuttunut huomattavasti. Veitsiluodon kirkkoa tarvitaan silti edelleen, sillä se palvelee läheisten Rytikarin ja Hepolan asukkaiden seurakuntatoiminnan pisteenä.
Jumalanpalveluksia Veitsiluodon kirkossa järjestetään säännöllisesti sunnuntaisin. Kerhotilat ovat pyhäkoulun, varhaisnuorten kerhojen sekä erilaisten piirien käytössä.
Seurakuntasalin seinällä on kuvanveistäjä Taisto Martiskaisen vuonna 1967 tekemä Pyhiinvaeltajat puureliefi. Kirkossa on Kangasalan urkutehtaan rakentamat 18-äänikertaiset urut vuodelta 1958.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti