Katselimme televisiosta Suomen 97. itsenäisyyspäivän tapahtumia Presidentinlinnasta, ensimmäistä kättelyerää.
Kuvissa vilahti toimittaja Heikki Aittokoski. Sanoin vaimolleni, että olen monta kertaa siteerannut/lainannut/kopioinut hänen ensiokkaita tekstejään. Näin teen tässäkin tapauksessa.
Tekstissään hän tuo esiin, miten historiaa on helppo vääristellä. Toisaalta hän opettaa ottamaan selvää asioista, joita totuuksina julkisesti laukoo...
Nettilainaus Helsingin Sanomista:
Tällainen oli Putinin puheen Vladimir Suuri: Typerä naistenmies ja kylmä laskelmoija
Kukas tämä nyt taas olikaan, tämäVladimir Suuri?
Piti oikein ottaa selvää. Sen verran tuhtia tekstiä tuli ladelleeksi nyky-Venäjän johtava Vladimir.
Venäjän presidentti Vladimir Putin piti torstaina yhden monista tämänvuotisista linjapuheistaan. Siinä hän palasi Krimin niemimaan ryöst–, anteeksi, legitiimiin ja kansanvaltaiseen jälleenyhdistymiseen äiti Venäjän kanssa.
Lainataan Putinilta pari avainkohtaa.
"– – Niemimaa on Venäjälle strategisesti tärkeä, koska se on monitahoisen mutta vakaan Venäjän kansakunnan sekä keskusjohtoisen Venäjän valtion henkinen alkulähde."
"Juuri Krimillä, muinaisessa Khersonesoksen tai Korsunin kaupungissa – kuten entisaikain venäläiset kronikoitsijat sitä kutsuivat – otti kasteen suuriruhtinas Vladimir, ennen kuin hän toi kristinuskon Rusiin."
Rus oli eräänlainen itäslaavilainen alkuvaltio. Siitä puhutaan usein nimellä Kiovan Rus. Tämä Kiova on olennainen, mutta siitä tuonnempana lisää.
Putin antoi vielä ymmärtää, että Krim on Venäjälle pyhä, "kuten Jerusalemin Temppelivuori on islaminuskoisille ja juutalaisille".
Annan Putinille tässä ilmaisen vinkin, joka on hänen ominta alaansa: kannattaa tutustua ranskalaiseen 1800-luvun filosofiin ja historioitsijaan Ernest Renaniin.Jerusalemin valinta vertailukohdaksi oli vähintäänkin kiinnostava. Tuskin minkään muun niin pienen alueen takia on historiassa – ja nykypäivänä – vuodatettu niin paljon verta.
Renan ruoti historian väärinkäyttöä kansakunnan rakentamisessa. Joitain asioita korostetaan, joitain unohdetaan ja joitain vääristellään.
"Unohdus ja jopa historialliset virheet ovat olennainen tekijä kansakunnan muodostamisessa", Renan kirjoitti.
Ilmiö ei tietenkään ole yksinomaan venäläinen. Esimerkkejä voisi luetella pitkään.
Joskus historian väärentäminen käy suit sait sukkelaan.
Heti toisen maailmansodan jälkeen Ranskassa olisi voinut luulla, ettei maasta muita löydykään kuin rohkeita vastarintaliikkeen jäseniä.
Tosiasiassa valtava joukko ranskalaisia oli toiminut natsi-Saksan halukkaina sätkynukkeina ja raukkamaisesti auttanut lähettämään kymmeniätuhansia juutalaisia varmaan kuolemaan.
Joskus politiikkaa perustellaan vuosisatojen takaisilla alkumyyteillä.
Kesäkuussa 1989 serbijohtaja Slobodan Milošević piti kenties tunnetuimman kansallisuhoisen puheensa Kosovo Poljen taistelun 600-vuotispäivän kunniaksi.
Sadattuhannet serbit kuuntelivat innoissaan, kuinka Milošević lietsoi äärinationalistista huumaa, pontimena siis vuonna 1389 käyty taistelu.
Miloševićin puheessa oli myös yksi yllättävän rehellinen kohta: "On vaikea sanoa, mikä Kosovon taistelussa on historiallinen totuus ja mikä legendaa. Mutta ei se ole nykyään enää tärkeää."
Niin, Vladimir Suuri.
On fakta, että pakanaruhtinas Vladimir (n. 958–1015) kääntyi kristinuskoon Krimin Khersonesoksessa vuonna 988.
On mahdollista, että Vladimir koki aidon hengellisen heräämisen.
On huomattavan todennäköistä, että ratkaisuun liittyi jäätävän kylmää reaalipoliittista laskelmointia.
On aivan varmaa, että Krimin laittoman valtauksen – tai oikeastaan minkään poliittisen ratkaisun – perusteleminen 1 026 vuoden takaisilla tapahtumilla on jotensakin posketonta.
Samalla logiikalla Italia voisi vaatia verotusoikeutta kaikkeen Välimerellä tapahtuvaan vesiliikenteeseen, koska olihan kyseessä 2 000 vuotta sitten roomalaisten Mare Nostrum.
Ja oikeastaan Donetskin ja Luhanskin "kansantasavaltojen" johtajien pitäisi vannoa uskollisuudenvala Mongolian hallitukselle, koska muistammehan 1200-luvun ja Kultaisen Ordan.
Putin viittasi torstain puheessaan vanhoihin venäläisiin kronikoihin. Niistä tunnetuin on Nestorin kronikka eli Kertomus menneistä ajoista (suom. Marja-Leena Jaakkola, Wsoy, 1994).
Nestorin kronikka kertoo Vladimirin elämästä pitkään ja perusteellisesti, muun muassa sen, että ruhtinaalla oli 800 jalkavaimoa.
"Hän oli lihanhimossaan kyltymätön, ja hän harjoitti haureutta naitujen naisten kanssa ja raiskasi neitsyitä."
Kronikan mukaan Vladimir oli "typerä, vaikka hankkikin itselleen ennen kuolemaansa ikuisen pelastuksen".
Jos Krim on ruhtinas Vladimirin kasteen vuoksi nyky-Venäjälle pyhä, samalla järjenjuoksulla myös Kiova on pyhä. Ja niin se taitaa ollakin.
Kasteen saatuaan Vladimir meni Kiovaan, jossa hän uhkaili asukkaita tulemaan Dneprjoelle joukkokastajaisiin.
"Vladimir lähetti sanansaattajansa julistamaan pitkin kaupunkia: 'Viholliseni on jokainen, joka huomenna jättää tulematta joelle, olipa hän rikas tai köyhä, kerjäläinen tai orja.' Sen kuultuaan väki lähti iloiten ja riemuiten joelle."
Onpa varmaan ollut tosi autenttista tuo ilo ja riemu.
Nestorin kronikan mukaan ruhtinas Vladimir kaatoi Kiovasta epäjumalankuvat. Tähän samaan nyky-Vladimirkin tavallaan pyrkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti