Kävin viime viikonloppuna Helsingissä. Ajoin junalla Pasilan ohi kahteen kertaan ja auton kyydissä samoin.
Autolla mennessämme Hartwall-Arenalle katsomaan jääkiekko-ottelua Jokerit-Barys Astana ja sieltä takaisin tullessamme Helsingin keskustaan Rautatieasemalle.
Muistelimme aikanaan kirjoittamaani Ystävällinen pasilalaisnuorukainen-tekstiäni poikani Timon ja pojanpoikani Laurin kanssa. Erityisesti Lauria huvitti kokemukseni. Kaukaisen kokemukseni otin esiin katsellessani valtavaa rakennusprosessia, joka myllää aivan uuteen uskoon entisen, tyhjän ratapiha-alueen Pasilassa.
Näin maalaispojan silmin katsottuna aivan uskomatonta rakentamista, aivan uskomatonta...
Edellinen uusintatekstini:
Luin hetki sitten Helsingin Sanomista artikkelin, jossa kerrottiin mielettömästä, järjettömästä väkivallasta Itä-Pasilassa.
Kaivoin esiin vanhan tekstini, jossa muistelin vanhoja ja jonka alla kertauksena haluan tuoda esiin "entisistä hyvistä ajoista"...
Vanha tekstini:
Lueskelin artikkelin Helsingin, tarkemmin Pasilan alueen rakentamissuunnitelmista ja mm. VR:n pääkonttorin siirtymisestä keskustasta sinne.
Ajatuksissani vilahti tapahtuma 1970-luvun puolesta välistä, jolloin ammattijärjestöasioissa olin jäänyt junasta pois Pasilan vanhalle asemalle, asemalaiturille saapuessani Imatralta menneäkseni Insinööriliiton toimistoon kokoukseen.
Silloin Pasila oli aivan toisen näköinen kuin nyt, puhumattakaan, mitä se on esim. kadenkymmenen vuoden kuluttua.
Oli aamuvarhainen hetki ja huomasin olevani yksi asemalaiturilla.
Tai oikeastaan en sittenkän yksin, sillä kaukana näin hoippuvan mieshenkilön. Yritin siirtyä vaivihkaa asemalaiturin toiselle reunalle, mutta kuinka ollakaan em. mieshenkilö, nuorimies iso nakkisämpylä vasemmassa kädessään siirtyi samalle puolelle. Yritin tehdä korjausliikkeen toiseen reunaan, mutta nuorimies hoippui samaa suuntaan...
Kohtasimme keskellä asemalaituria. Harittavin katsein ja sammaltavin sanoin kyseinen ystävällinen pasilalaisnuorukainen kysyi minulta: "Haluatko sä jätkä nakin naamaan?"
Sanoin hänelle: "En oikeastaan, sillä olen menossa kokoukseen ja muut saattaisivat ihmetellä uuttä, nakkinaamaista, rähjäistä olemustani." Keskustelukumppanini huomasi, että en lähtenyt mukaan hänen aloitusirrotteluun, jolloin hän totesi: "Annat sä mulle tupakan?"
Kerroin hänelle polttelevani piippua, joten en voi toteuttaa hänen toivettaan.
Yhtäkkiä ystävällinen pasilalaisnuorukainen räjähti nauramaan ja totesi: "Hyvä jätkä, hyvä jätkä!" samalla hakaten minua kevyesti olkapäälle - onneksi oikealla kädellään.
Mikäli oikein havaitsin, nuorukaisen nakkisämpylä oli varsin runsas - kaikilla mausteilla.
Ja tämä tärrnä on taivahan tosi entisen opettajakollegani sanoja lainatakseni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti