Insinööriliiton syysedustajakokous Helsingissä 20.-21.11.2015 ja vähän muutakin...

Kyllä kannatti lähteä täältä susirajalta Insinööriliiton syysedustajakokoukseen. Alunperin päätimme lähteä koko Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallitusporukan kanssa paikalle, mutta monien päällekkäisyyksien/esteiden vuoksi meitä oli loppujen lopuksi paikalla neljä jäsentä, joista yhdellä oli äänioikeus. Yksi jäsenistämme oli paikalla em. tyyppisessä tilaisuudessa ensimmäistä kertaa. Mikäli oikein ymmärsin, hän oli kokemaansa/näkemäänsä tyytyväinen.

Syyskokouksen ennakkoon kohutuin aihe oli puheenjohtajavalinta seuraavaksi 4-vuotiskaudeksi.

Pertti Porokari ja Mikko Wiksted kilvoittelivat tehtävästä. Äänestystulos oli 44-28 Pertti Porokarin hyväksi.
Toivottavasti Insinööriliitossa ei jatkossa jatku käytännön työskentelyssä em. äänestystuloslinja, vaan pölyn laskeuduttua olemme 100-prosenttisesti yhteinäisessä rintamassa.

Jututin muutamia meidän tulevaisuuden tähtiä eli insinöörioppilaita kokouspäivien aikana.

Pääsääntöisesti he olivat tyytyväisiä kokouspäätöksiin. Tosin rivien välistä oli luettevissa osittain skeptisiäkin ajatuksia tyyliin: Seuraavan neljän vuoden aikana ei tapahtu mitään positiivista muutosta, vanhat pierut jyräävät eli samat pellet kuin nykyäänkin ovat vallan kahvassa tiukasti kiinni... 

Ken elää, hän näkee. Itse uskon ja luotan muutokseen, positiiviseen muutokseen.

Mutta vähän muutakin matkakuulumista:

Kävin katsomassa poikani Timon ja pojanpoikani Laurin kanssa Hartwall-Arenalla jääkiekko-ottelun Jokerit- Barys Astana. Jääkiekko-ottelua oli katsomassa 13.046 katsojaa.

KHL-ottelu alkoi arvokkaasti molempien joukkuemaiden kansallislauluilla.

Mielenkiintoinen, siisti ottelu!

Meteli hallissa oli sietokyvyn rajoilla. Minulla oli kyllä Earit mukana - niin kuin vuosi sitten, mutta en ottelun tiimellyksessä kehdannut pistää niitä korviini. Varmaan kuulosuojaimet olisivat jo olleet hätävarjelun liiottelua...

Jokerit-Barys Astana lopputulolos: 2-0 (0-0), (0-0) ja (2-0)). Vaikka kaksi ensimmäistä erää meni 0-0-tilantessa, peli ei ollut "nyhjäämistä" niin kuin pojanpoikani Lauri minua asiantuntevasti valisti. Ei todellakaan vaan vauhdikasta jääkiekkoa! Molemmat maalit teki Jokereiden nro 55 Atte Ohtamaa, joka palkittiin ottelun parhaana pelaajana. Ensimmäinen maali saattoi tosin syntyä kiekon suuntamuutoksesta toisesta Jokeri-palaajasta. Toinen maali meni niin sanotusti tyhiin vierasjoukkueen hakiessa kuudella pelaajalla tasoitusta kahden viimeisen peliminuutin alkaessa.

Jokerit siis voitti, paikalla oli yli 13 000 katsojaa ja Heidi ja Tuomas sanoivat "tahdon" Hartwall Arenan lauantai-illassa ensimmäisellä erätauolla.

Minut yllätti jälleen kerran Hartwall Arenan toiminnan tehokkuus. Totta kai tungosta oli, mutta ihmiset käyttäytyivät sivistyneesti, ainakaan itse en nähnyt kahinoita muualla kuin kaukalossa. Samoin pelin päätyttyä valtavan automäärän purkautuminen parkkialueilta sujui yllättävät nopeasti ja rauhallisesti. Toki onhan sitäkin ehditty aika monta kertaa jo harjoitella.