Tunnustan, että usein olen syyllistynyt kevyeen sopimusehtojen lukemiseen jos ollenkaan...
Ne ovat niitä "tiheään präntättyjä tekstejä", jotka aktivoituvat pääasiassa siinä tapauksessa, jos tulee ongelmia ja/tai tulkintaerimielisyyksiä.
Onneksi toistaiseksi näin ei ole käynyt - nyt on syytä koputtaa maalaamatonta puuta tai ainakin päätä.
Suoraa nettitekstilainausta hiukan muunneltuna:
Netin yleisin valhe: Olen lukenut sopimusehdot
Internet on täynnä valheita. Yksi valheista on ylitse muiden, sillä se on omamme. Kuinka monta kertaa oletkaan rastittanut kohdan "Olen lukenut palvelun käyttöehdot ja sitoudun noudattamaan niitä", vaikka et todellisuudessa ole edes vilkaissut tekstiä? Luultavasti kymmeniä, ellei satoja kertoja.
Valehtelusta seuraa aina huono omatunto, mutta tässä tapauksessa siihen ei ole syytä. Kukaan ei jaksa perehtyä käyttäjäsopimuksen ehtoihin – ei edes Googlen juristi, jolta asiaa kerran kysyin. Tekstiä on kymmeniä sivuja ja kieli yleensä englantia. Lakitermit ja koukeroiset lauseet tekevät lukemisesta vaikeaa sellaisellekin, jolle englanti on äidinkieli.
Jokin aika sitten kerrottiin, miten lontoolaisen wlan-verkon käyttäjä sitoutui luovuttamaan esikoisensa palveluun. Ehdon tarkoituksena oli vain testata, miten moni oikeasti lukee sopimuksen. Harva luki, mutta nekään kuusi, jotka kuittasivat kaiken lukematta, eivät oikeasti joutuneet luovuttamaan lastaan.
| SANOMA NETWORK OPTIMIZER |
Sopimusehdoilla ei ole juurikaan merkitystä, sillä laki suojaa joka tapauksessa kuluttajaa kohtuuttomuuksilta. Vieraskielisen sopimuksen hyväksyminen ei voi velvoittaa mihinkään ja ainoa, mitä suomalaisen nettikäyttäjän tarvitsee noudattaa, on Suomen laki.
Mikäli kyseessä on ilmainen palvelu, sopimuksen rikkomisesta ei voi seurata sanktioita. Pahinta, mitä palvelu voi tehdä, on tilin sulkeminen, jolloin käyttö loppuu. Sekin voi tietysti olla kova rangaistus, varsinkin jos menettää tekstinsä ja kuvansa.
Facebook edellyttää vähintään 13 vuoden ikää (sopimuksen kohta 4.5), mutta sillä ei ole mitään keinoa varmistaa asiaa, eikä laki kiellä valehtelemasta henkilötietojaan. Niin ikään Facebook kieltää tuomittuja seksuaalirikollisia liittymästä palveluun (kohta 4.6), mutta tämänkin ehdon noudattaminen on käyttäjän itsensä varassa.
Toisin päin tilanne on hankalampi, sillä palvelun riidat käsitellään yhtiön omalla kotipaikkakunnalla. Facebookin tapauksessa (kohta 16.1) kiistat ratkaistaan Kalifornian osavaltion pohjoisalueen piirioikeudessa ja osapuolten välille syntyviä mahdollisia vaateita säätelevät kyseisen osavaltion lait.
Vaikka amerikkalainen nettipalvelu vastoin sopimustaan vakoilisi käyttäjiään, myisi heitä koskevat tiedot eteenpäin, hyödyntäisi aineistoa omiin tarkoituksiinsa ja lopuksi vielä sulkisi yksipuolisella ilmoituksella käyttäjän tilin, lähteekö joku meistä peräämään oikeuksiaan San Mateon oikeusistuimeen? Kuka meistä edes tietää, missä San Mateo sijaitsee, ja mitä oikeuksia Kalifornian laki antaa?
Ainoa, mikä pitää jenkkipalvelut ruodussa, on julkisuuden pelko ja amerikkalaisten käyttäjien oma valppaus. Kun Instagram pari vuotta sitten ilmoitti muuttavansa sopimusehtoja ja varaavansa oikeudet käyttäjien lähettämiin kuviin, ilmoituksesta nousi mediakohu. Instagram peräytyi nopeasti ja väitti kyseessä olleen pelkän väärinkäsityksen.
Raaka totuus on, ettei suomalaisella kuluttajalla ole mitään mahdollisuuksia amerikkalaista yritystä vastaan. Jos Facebook poistaa tilin ilman perusteluita tai vaikkapa oman virheensä vuoksi, ei meillä ole mitään keinoa valittaa asiasta. Hyttysen ääni ei kuulu taivaaseen.
Sopimusehdoista viis – ulkomaisten nettipalvelujen käyttö tapahtuu aina omalla vastuulla.
Kirjoittaja on tietokirjailija, tietotekniikka-asiantuntija ja kolumnisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti