Siitä on jo pitkä aika, kun eräs ystäväni kysyi minulta: "Onko sinun pakko puuttua aina kaiken maailman asioihin?"
Taisipa hän todeta lisäksi, että minulta puuttuu itsesuojeluvaisto ja että aivan varmasti kirjoituksiini vielä puututaan kovalla kädellä...
Edellä mainittu tapahtui silloin, kun ei ollut tietokoneita, internettiä, sähköpostia, kännyköitä, jne. eli elettiin aikaa, jolloin minäkin kirjoitin tekstini vanhalla Remington-kirjoituskoneella ja toimitin tekstin lehteen yleensä itse perille vieden. Aina siloin tällöin niitä julkaistiinkin.
Taisinpa em. kysymykseen vastata, että vastaan tulee asioita, jotka kiinnostavat ja joista on lähes pakko sanoa mielipiteensä - yleensä kirjoittamalla.
Samalla tavalla todennäköisesti vastaisin tänäänkin. Nyt tilanne on 100-0 helpompaa mutta ympärillämme oleva tietotulva on valtava, joka vaikeuttaa asiaa.
Eipä ole kuin muutama päivä aikaa, kun jouduin etelään suuntautuneella kokousmatkallani perustelemaan blogikirjoitusaktiviteettiani.
"Minua yksikertaisesti kiinnostavat kirjoittamani asiat, ei sinä sen kummallisempaa ole, kiinnostavatko minun mielipiteeni ketään, se on asia erikseen." totesin kokouskollegalleni.
"Toisaalta olen päättänyt kirjoittaa niin kauan kuin ymmärrän ja/tai jotakuinkin muistan, mitä minä kirjoitan." totesin.
Niin kuin olen vuosikymmeniä todennut, huomisesta päivästä, seuraavasta tunnista, minuutista, edes sekunnistakaan kukaan ei varmuudella tiedä mitään - onneksi näin...
_____________________________________________________________________
Muuten tuo edellä mainittu Remington-kirjoituskone on vieläkin tallella varaston hyllyllä pölyyntymässä. Siellä on myös uudenveroinen Adler-merkkinen leveätelakirjoituskone, jonka ostin eräästä vanhan tavaran hävitysmyynnistä. Sitä(kään) ei ole toistaiseksi tarvittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti