tiistai 25. marraskuuta 2014

Aiheellinen kommentti Talvivaarasta...

Kenellä on Talvivaaran suhteen vielä niin sanotusti puhtaat jauhot pussissa?  Varmaan tarkkaavainen lukija on näitä minunkin tekstejä lukiessaan päätynyt lopputulemaan, että Talvivaaraa on lyöty kuin vierasta sikaa, vähempikin olisi riittänyt...


Nettilainaus Kauppalehdestä:

Kommentti Kyösti Jurvelin

Media karkotti Talvivaarasta satoja miljoonia euroja

Tiistai 25.11.2014 klo 10:00 (päivitetty ti 10:09)  


Tietokirjailija Marko Erolan Kirottu kaivos -kirja on analyysi mediasta, ei nikkelikaivoksesta. Kirjan mukaan toimittajien mediatemput synnyttivät rahoittajissa hylkimisreaktion.
Median kirjoittelu on tarkoittanut Talvivaaralle satojen miljoonien eurojen hintalappua. Näin toteaa Talvivaaran talousjohtaja Saila Miettinen-Lähde tänään julkaistussa Kirottu kaivos -kirjassa, jonka on kirjoittanut toimittaja ja tietokirjailija Marko Erola.
Miettinen-Lähde viittaa kommentillaan siihen, että negatiivisesta kirjoittelusta johtunut huono maine on karkottanut potentiaalisia rahoittajia. Erola antaa ymmärtää, että Talvivaarasta on kirjoitettu tarkoitushakuisesti virheellisesti.
Hänen mukaansa median toiminta on ollut moraalitonta.
Erola toteaa kirjansa ensimmäisessä luvussa haluavansa kertoa Talvivaaran omistajille, että suuren menestyksen ja suuren menetyksen välillä on pieni ero. Toisaalta Erolaa on kirittänyt kirjan tekoon se, että hänen mielestään Talvivaarasta on julkisuudessa kirjoitettu ja puhuttu enimmäkseen potaskaa. Tämän jälkimmäisen väitteen todentamiseen Erola käyttää runsaasti tilaa.
Hän käy varsin tarmokkaasti Talvivaarasta tehtyjen uutisten kimppuun. Ja niitä riittää. Erolan mukaan Talvivaara on esiintynyt parin viime vuoden aikana keskimäärin 15 kertaa päivässä.
Kirjassa lyödään toimittajia lyttyyn nimet mainiten. Erola on useassa asiassa oikeassa. Hän pyrkii faktoin osoittamaan, että Talvivaaran ympäristövahinkoja on  liioiteltu. Tunteet ja kaivostoiminnan vastustaminen ovat vieneet mediaa. Tunteet vievät mukanaan kyllä Erolaakin.
Se ei ole ihme. Jokainen Talvivaaran kaivosalueella vieraileva ihminen mykistyy joko ihastuksesta tai kauhusta. Kaivos on laajuutensa ja toimintansa järeyden johdosta aivan poikkeuksellinen ilmestys Suomessa. Talvivaara on vahvasti myös henkilöitynyt toimitusjohtaja Pekka Perään, joka myös jakaa mielipiteitä vahvasti. Talvivaaralla on lisäksi paljon omistajia, noin 80 000 suomalaista on laittanut rahojaan kiinni yhtiöön.
Draaman ainekset ovat kaikilta osin siis vahvat. Se pitää sisällään sankaruutta, petturuutta, inhimillisiä erehdyksiä, huolimattomuutta ja silkkaa pahantahtoisuutta. Kaivoksen kohtaloksi muodostuivat alun murskausvaikeudet ja lopulta vesitaseen hallinta vettyneine kasoineen.
Kirja asettaa mittasuhteisiin Talvivaarasta livenneet päästöt. Kyseessä ei ole laaja ympäristökatastrofi, vaan pikemminkin rajattu ympäristöhaitta. Tosin, kun kyse on Talvivaarasta, Erolan esittämät väitteet tullaan todennäköisesti vahvasti kyseenalaistamaan.
Kirottu kaivos on tervetullut median toimintaa luotaavana opuksena ja keskustelun herättäjänä. Talvivaaran varsinaisesta kaivostoiminnasta kirja ei sisällä järisyttäviä uusia havaintoja. Se ei avaa myöskään tuoreita näkökulmia Talvivaaran tulevaisuuteen. Erola uskoo Talvivaaran toiminnan jatkumiseen ja rahoituksen löytymiseen.
Kirjassa on yli 300 sivua. Se olisi kaivannut tiivistämistä. Väliin Erola juoksuttaa tiukkaa dataa, ja välillä hän seikkailee kirjan sivuilla aktiivisina toimijana sähköpostilähettelyineen.
Tämä ei tee hyvää kirjan jäntevyydelle. Suomalaisten taloustoimittajien joukossa Erola on ehdottomasti sujuvasanaisimpia ja näkemyksiltään kirkkaimpia kirjoittajia, mutta Kirottu kaivos ei ole tekstinsä puolesta parasta Erolaa.
Kirottu kaivos -kirjassa olisi voitu syväluodata hieman enemmän sitä, käynnistettiinkö Talvivaaran kaivoshanke yltiöoptimistisin laskelmin. Erola viittaa tähän suuntaan pariinkin kertaan, kun hän esimerkiksi sivuaa lyhyesti muualla maailmassa pystytettyjä kaivoshankkeita, joissa on Talvivaaraa muistuttavia piirteitä. Niissä kaikissa starttivaiheen kustannukset ovat moninkertaistuneet alkuperäisodotuksista.
Erola kysyy itseltään, olisiko Talvivaara syntynyt realistisimmilla suunnitelmilla kustannusarvion tai aikataulutuksen suhteen? ”Epäilen”, vastaa kirjan tekijä itselleen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti