Tasapeli 0-0! Onko se muka edes tulos...?

Tämä teksti on sarjastamme Jutustelua marketin kassajonossa.

Mikä päivä! Tasatulos 0-0! Onko se muka edes tulos...?

En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa, jossa kaksi rehvakkaan oloista nuorta miestä - taisivat olla paikallisen suuryrityksen myyntitykkejä - keskusteli jokseenkin äänekkäästi nykyajan dynaamisesta menosta ja supertehokkaisiin työpäiviin liittyvistä tapahtumista…

”Mikä päivä! Joko kerroin, minkälainen päivä minulla oli toissapäivänä?” sanoi ostoskärryjä kiivaasti eeskahtaalle pyöräyttelevä Jari, eräänlainen Myyntitykki Huikkasen kopio.

”Jotain vihjasit hetki sitten, mutta kerrohan tarkemmin.” sanoi Mikko hiukan ajatuksissaan odotellen kiinnostuneena tulevaa.

”Nousin aivan normaalisti herätyskellon soittoon ennen sianpieremään lähteäkseni tuohon ns. byjamakoneeseen Helsinkiin.

Mutta siihenpä se normaalius jäikin! Mennessäni aamutoimille pamautin oikean jalan ukkovarpaani kylpyhuoneen oveen, voit uskoa, että silmissä säkenöi. 

Aamutee loiskahti housuille ja näkkäri pyörähti - tiedät varmaan, että juuri väärinpäin...

Olin unohtanut varata taksin edellisenä iltana, häthätää ehdin kentälle...

Juoksujalkaa turvatarkastukseen ja koneeseen viime tingassa...

Yleensä istun koneessa ikkunapaikalla, niin nytkin, mutta viereeni änkesi valkosipulituoksuinen kaupungin yksi kylähulluista älyttömine juttuineen ja naurunremakoineen...

Mehu kravatille...

Tätä rataa meni oikeastaan koko päivä! Voit uskoa, että palaverissa, yrityksemme kannalta todella tärkeässä palaverissa vastapuolen edustajat olivat äimän käkenä nähdessään hiukan ränsistyneen olemukseni.” sanoi Jari.

”Miten se palaveri meni?” kysyi Mikko uteliaana.

”Hyvin, todella hyvin, sillä jostain syystä paikalle oli eksynyt vähintään yhtä kiireisiä ihmisiä, joille jotakuinkin kaikille oli uraputkensa aikana sattunut samanlaisia päiviä!” Jari totesi tyytyväisen tohkeissaan...

”Miten se loppupäivä sitten sujui, ilman kommelluksia?” kysyi Mikko edelleen.

”Ihan hyvin, sillä olin päättänyt jäädä yön yli pääkaupunkiseudulle ja olin etukäteen varannut liput paikalliselle jääkiekkoareenalle katsoakseni livenä kunnon ryminää paikallisottelussa mutta...!" totesi hiukan mietteliääni myyntitykkimme.

"Mitä ihmeen mutta...?" kysyi Mikko hiukan kummaksuen.

"Monta viikkoa odottamani jääkiekko-ottelu meni minun mielestä perseelleen! Ei maalin maalia! Maalit ovat jääkiekon suola! Nyhjäsivät onnettomat 0-0, 0-0, 0-0 ja vielä jatkoajallakin 0-0! Voittomaalikilpailussa (rangaistuslaukauskilpailussa) sentään nähtiin yksi "lirumaali". Kyllä pistää vahvasti epäilemään pelaajien taitotasoa, jos ei normaalin peliajan puitteissa synny yhtään maalia! Toki ryminää ja pientä tappelunnujakkaakin oli jenkkityyliin, taisipa pari pelaajaa lentää suihkuunkin!
Taidan mennä seuraavalla kerralla TIMITEC-areenalle Kemin Lämäreiden ottelua katsomaan. Siellä näkee edes maaleja, tosin ei vielä maalitilanteiden uusintoja isolta näytöltä." totesi Jari tyytymätömänä ennakoiden tulevaa.

"Niin tai sitten veräjien suulla olivat huippumaalivahdit." yritti Mikko lieventää jälkijunassa ystävänsä pettymystä.

”Olipa sinulla mielenkiintoinen päivä!” sanoi Mikko ja he poistuivat kassalta hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhäänkin tungosta.