Katselin hetki sitten televisio-ohjelmaa, jossa haastateltiin entistä, läheskaikkitietävänitseriittoista pääministeriämme Esko Ahoa. Hänhän ei ole tunnetusti pitänyt koskaan kynttiläänsä vakan alla vaan päinvastoin - vieläkin, kääräisten siinä muun touhuamisensa ohessa sievoiset summat "maailmanparantamisneuvoillaan"...
Olivatpa hänen rikkiviisaat neuvonsa tarpeellisia tai ei, en puutu siihen, vaan televisioruudussa kehonkieleen, tässä tapauksessa käsien käyttöön. Heti totean, että minun arvioni mukaan Esko Aho ei ole löheskään pahimmasta päästä - kukaties päinvastoin.
Mistä lie tullutkin suomalaiseen kulttuurii tuo käsien hallitulta näyttävä mutta lähes hallitsematon käsien viuhtominen sanomansa vahvistukseksi? Jostakin Etelä-Euroopasta kukaties...
Lähes poikkeuksetta kaikki "televisioista tutut julkkikset" hallitsevat erinomaisesti eteläeurooppalaisen käsienviuhtomisen. Käsienviuhtominen saattaa joissakin tapauksissa saada lähes koomisia piirteitä.
Mielestäni käsienkäyttöohjeistusta tarvitaan kipeästi televisioissa esiintyville.
Myönnän, että luonnollisesti esiintyjän sanoma on ykkösasia, mutta mihinkäpä sitä silmänsä pistää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti