Luvut 105-92 säilyvät monien suomalaisten mielessä varmaan pitkään - myönteisesti ja kielteisesti ja varmaan siltä väliltäkin.
Arkkipiispa Kari Mäkisen reipas ulostulo omasta pikku kaapistaan - hehkuttamaan syntynyttä eduskunnan äänestyspäätöstä - on media mukaan aiheuttamassa tänään noin 2.500 kirkkoon kuuluvan lähdön - tyyliin kiitti nyt riitti. Entä jatkossa?
Onko Suomen evankelisluterilaisella kirkolla varaa tämän tyyppisiin irtiottoihin?
Henkilökohtaisesti olen jo aikaisemminkin hiukan ihmetellyt kyseisen henkilön yliaktiviteettia äänestetyssä avioliittoasiassa, sateenkaariporukan suitsutuksessa. Mielestäni vähempikin olisi varsin hyvin riittänyt...
Itselleni asia on aina ollut kristallinkirkas: Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Lapsella täytyy olla isä ja äiti...
Mutta nyt hiukan kevennystä tähän mustaan perjantaihin 28.11.2014:
Itsenäisyyspäivän juhlat lähestyvät. Lööpit ovat kohta pullollaan nimiluetteloita, joissa haastatellaan juhliin menijöitä. Itsekin todennäköisesti töllötän kyseistä tapahtumaa aika tiiviisti sitten aikanaan.
Pohdiskelin hetki sitten, mitä tavallisen matti tai maija meikäläisen pitäisi tehdä, jotta kutsu Presidentinlinnan juhliin ensi vuonna kolahtaisi postilaatikkoon? Varsinkin nyt kun remontti on kuulemma valmistunut.
Sauvakävelin muuten kyseisen kohteen ohi viime viikon torstaina iltapäivällä eli 20.11.2014. Aitoja näytettiin mm. maalattavan kultavärillä - rautojen nokkia - hyvältä näytti...
Niin - varmin tapa lienee tavata jollakin konstilla presidenttipari ja varmistaa ns. neljän sekunnin säännön toimivuus.
Siinäpä se: Reipas kädenpuristus, katsekontakti ensimmäiset, tarkkaan harkitut sanat...
Täydennän hiukan edellä olevaa kirjoitustani tämän päivän presidentin haastattelutekstillä.
Presidentin mainitsema käsite pariliitto olisi aukaissut monta solmua...
Suora nettilainaus Ylen Uutissivuilta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti