Kävin vaimoni kanssa ulkomailla, tarkemmin sanottuna
Ruotsissa, Haaparannalla viime perjantaina.
Ajelimme Kemistä rauhallisesti kuivaa ja paljasta moottoritietä pitkin perinteiselle miniostosmatkallemme.
Kirjoitan varmaan jonkun lukijan mielestä hiukan
harhaanjohtavasti otsikossa ulkomaa-käsitteestä, sillä tuota valtakunnanrajaa
tuskin huomaa nykyisin Tornion ja Haaparannan välillä.
Toki onhan tuo
rajanseutu muutoinkin muuttunut viime vuosina ja lehtitietojen mukaan muuttuu
voimallisesti lisää lähivuosina. Todella suuria rakentamishankkeita on suunnitteilla.
Ainakin alustavat suunnitelmat ovat aikamoiset – hulppeaa
tornihotellia ja konferenssikeskusta myöten…
Miniostosmatkaamme kuului lähes pakollinen IKEA-kierros.
Itse tosin jätin tälläkin kerralla kierroksen väliin, jäin istuskelemaan
sisäänkäynnin upottavalle (teko)nahkasohvalle seurailemaan ostosmatkailijatrafiikkia.
Se osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi. Ihmisiä lappoi sisään ja ulos
jotakuinkin muutaman sekunnin välein.
Ihmisvirtaa katsellessani pohdiskelin mielessäni, mahdanko
tavata tällä kerralla yhtään tuttua IKEA-kävijää.
Tällä kerralla tutun tuntuisia kaupassa ostoksilla kävijöitä oli kaikkiaan viisi henkilöä.
Saattaapa olla, että minut joku tunnisti. Ainakin
vanhempiensa mukana sisään rientänyt pikkupoika säpsähti harmaata ”lookkiani”,
kun tuo joulun läheisyys joulupukkineen alkaa olla kohta ajankohtainen.
Köröttelimme rauhallisesti takaisin Kemiin todeten, että kromimalmirekkoja tuli tasaisin väliajoin vastaamme. Toivottavasti "rekkarallia" jatkuu pitkään. Tosi onhan tuossa vieressä Suomen valtion rakentama rautatiekin käyttämättömänä.
Kilpailutus on tällä hetkellä kallellaan kumipyöriin päin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti