Mitä minä sanoin...

Ajattelin alkuviikosta kirjoittaa tekstin otsikolla: Tyyntä myrskyn edellä liittyen Talvivaaran talouskurjimukseen, josta olen supermyönteisessä hengessä kirjoittanut aika monta artikkelia. Em. artikkeli jäi kirjoittamatta.


Tänään ja varmaan lähipäivinäkin revitellään Talvivaaran tytäryhtiön hakeutumisella konkurssiin. 

Yrityssaneerausta hoitanut asianajaja Pekka Jaatinen kertoo, että kaivosyhtiön rahoituspaketti kaatui loppujen lopuksi "mitättömään" summaan lyhyen aikavälin rahoituksesta.

Em. summa lienee muutamia, maksimissaan 10 miljoonaa euroa, jolla olisi rakennettu silta jatkolle.

Varmaan moni pienosakkeenomistaja saa kuulla lähiaikoina rikkiviisaita lausuntoja, jotka alkavat sanoilla: "Mitä minä sanoin...".

Olen aikaisemmissa teksteissäni painottanut, perään kuuluttanut Suomen valtion aktiivisempaa osuutta Talvivaara-asiossa - turhaan. Jokohan aika alkaa olla kypsä valtion mukaantuloon, sen aika näyttää.

Pienenä kevennyksenä tähän artikkeliin lisään, että kävin hetki sitten Kemin kulttuurikeskuksessa. Kaupunginkirjasto pitää aulan pikkuhyllykössä poistettuja kirjoja, joita voi kuka tahansa ottaa mukaansa - ilmaiseksi.

Kuinka ollakaan käteeni sattui Kalle Päätalon kirja nimeltä Myrsky koillismaassa. Se on aivan pakko lukea...
____________________________________________________________________________

Tämän päivän aikana on kuultu monia lausuntoja Talvivaaran tilanteesta. Päällimmäisenä, parhaana ratkaisuna on tuotu selkeästi esille toiminnan jatkaminen. Mistä löytyy se varteen otettava, luotettava ja osaava taho, joka ottaa vastuun Kainuun valmivarannon hyödyntämisestä?  
_____________________________________________________________________

Todettakoon, että löysin ilmaiskirjahyllyköstä vielä lisäksi Kalle Päätalon kirjan nimeltä Myrskyn jälkeen...

Nyt on hetkeksi aikaa luettavaa ja seurattavaakin.