Pohjolan Sanomien kolumnisti Pentti Jussila kirjoittelee edelleen napakoita, kantaaottavia tekstejä. Myös aikanaan leipätyössä lehdessä työskennellessään...
Kaivoin esiin vanhan tekstini, jonka innoituksena oli Pentin kirjoitus. Eräänlainen jakautuminen on juuri täälläkin hetkellä Suomessa meneillään. Huomenna perjantaina 28.11.2014 eduskunnassa on tulossa äänestykseen avioliittolaki. Suomi edustajiensa välityksellä jakaantuu jotakuinkin kahtia. Äänestyksestä tulee ennakkotietojen mukaan raastavan tiukka. On väitetty, että vaaka kallistuu puoleen tai toiseen 1-2 äänen erolla.
Itse olen tavattoman huono veikkaamaan, mutta arvelen eron olevan suuremman.
Mikäli minulta kysyttäisiin mielipidettä em. asiaan ja vaikka ei kysyttäisikään, totean avoimesti, että olen ehdottomasti nykylain kannalla: Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Lapsella täytyy olla isä ja äiti. Siitä ei ole kahta sanaa...
____________________________________________________________________________
Perjantai 28.11.2014:
Eduskunta äänesti sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta äänin 105-92.
Tällä kerralla veikkaukseni poikkeuksellisesti osui oikeaan.
Oikeaan osui ilmeisesti myös pääministerimme poikkeuksellinen reagointi ennen äänestystä eräänlaisen paimenkirjeen muodossa painostaessaan/ohjeistaessaan nimenomaan kokoomuslaisia kansanedustajia näpelöimään oikeaan nappia äänestyksessä.
Styppi (Paavo Arhinmäen tv-artikulointia lainatakseni) onnistui erinomaisesti, fantastisesti tärkeäksi kokemansa asian maaliin avittamiseksi...
Kiistatta Kokoomus pelin, äänestyksen kalkkiviivoilla ratkaisi. Tässä tapauksessa vanhankaartin kypärä-pappiskaapulinjalaiset pyyhkivät Kokoomuksen pölyt jaloistaan. Alamäki kannatusluvuissa jyrkkenee tai sitten ei, jos nuori sateenkaariporukkaan myönteisesti suhtautuvat saavat ilmaa siipiensä alle. Keväällä 2015 ollaan viimeistään viisaampia...
Vanha tekstini vuodelta 2006:
SUOMI ON SITEN JAKAANTUNUT KAHTIA ‑ M.O.T!
_____________________________________________________________________________
Hyvä Pentti! Päivän mantra on
metropoli. Suomi keskittyy uhkaavasti eteläkeskeiseksi.
Kirjoitit sunnuntain 06.08.2006
Pohjolan Sanomissa asiaa. Näinhän se on, ollut jo pitkään…
Suunta on selvä ja sitä voisi nopeuttaa,
ettei meille tehdä yllättäen sipoolaisia. Nyt pitäisi olla yhtä nopea kuin
entisen tv-kuuluttajan Arvi Lindin mainostama Tirilän palokunta – olla
palopaikalla ennen kuin palaa…
Maamme viimeaikaiset tapahtumat ja
lehtiartikkelit ovat osoittaneet selkeästi taas kerran sen tosiasian, että
Suomi on jakaantunut rajusti kahtia lähinnä ainakin viidellä (5) osa‑alueella:
- City‑Suomi/maaseutu‑Suomi
- Kasvukeskus‑Suomi/muuttotappio‑Suomi
- Työllisyys‑Suomi/työttömyys‑Suomi
- Hyvinvointi‑Suomi/ei‑hyvinvointi‑Suomi
- Osakeoptionäennäisöky‑Suomi/rutiköyhätotaalinälkäkitkuttelu‑Suomi
Kehä III‑efekti on siten saanut
lainvoiman, jossa me susirajan piruparat olemme olleet osaltamme vaikuttamassa
omien päättäjiemme/päättämättömiemme kautta ‑ valitettavasti...
On puhuttu paljon hyvinvointi-Suomesta
– on kehitelty teemoja - hyvinvointi ja työllisyys, joilla on jopa voitettu
vaaleja tässä maassa! Kuitenkin myös vuoden 2006 Suomessa: Eri puolilla maassamme
ruokajonot yhä pitenevät!
Kuka kehtaa väittää sen liittyvän
millään tavalla käsitteeseen hyvinvointi? Minun arvomaailmassa se on mitä
suurimmassa määrin päinvastoin pahoinvointia ja ihmisten kohtuutonta,
totaalista nöyryyttämistä. Lisäksi se on suuri, kansallinen, anteeksiantamaton
häpeä maallemme ja nimenomaan nykypäättäjiemme toiminnalle/toimimattomuudelle!
Joku perijuurin nykymenoon kyllästynyt
leukaili: "Onneksi meillä on EU‑ruokatuki!" Niinpä!
Niin kauan, kun Suomi on nettomaksaja,
kaikki eurot, jotka EU:sta tulevat, ovat meidän suomalaisten – Sinun ja minun –
omia rahoja, joita me anomme, anelemme takaisin hirvittävän byrokratian
säestyksellä!
Toki tasapuolisuuden nimessä on
mainittava, että maahamme on viime vuosien aikana
syntynyt muutama raharikas osake‑/optiomiljonääri...
Maamme työttömyysluvut laskutavasta tai
-tahosta riippuen ovat edelleen tällä hetkellä 150.000‑250.000 työtöntä.
Tosiasiassa meillä on tällä hetkellä 250.000- 450.000 työkykyistä ihmistä
työelämän ulkopuolella, mikäli erityyppiset koulutuskasaumat putsattaisiin!
On murheellista, että työkykyisiä,
ammattitaitoisia ihmisiä tippuu pitkäaikaistyöttöminä normaalin, ihmisarvoisen
elämän ulkopuolelle apatian synkeään tilaan, josta on erittäin vaikea nousta
jaloilleen...
Toki tasapuolisuuden nimissä on
mainittava, että noin yhdeksänkymmentä prosenttia suomalaisista on työnsyrjässä
kiinni ‑ ainakin toistaiseksi...
Viimevuosien ja nimenomaan viimeaikojen
ratkaisut Suomessa vahvistavat monien pohjoissuomalaisten mielissä jo vuosia kytenyttä
ajatusta, että Suomi on pistettävä poikki, jakaa totaalisesti, konkreettisesti
kahtia...
Miksi?
Siksi, että meillä on täällä
pohjoisessa houkuttelevan puhdasta luontoa vaikka muille jakaa, raaka‑aineita,
omiksi tarpeiksi energiaa, viimeisenpäälle viritettyjä, riihikuivaa rahhaa
jauhavia, osittain laajenevia teollisuuslaitoksia, kohtuurunsaasti
huippuosaamista ja ammattitaitoa, oppilaitoksia joka lähtöön, aktiivista
yhteistyökykyä ja mahdollisuuksia lähinaapureihin, jne. ...
Takavuosina läntisessä naapurimaassamme
Ruotsissa oli menossa samansuuntainen kehitys jopa eräänlaisen, väljän
”koontipuolueen” – yhteisen pohjoisen puolueen – koeponnistus, olisiko siinä
meille vinkkiä lähivuosista…
Oikeastaan meiltä ei puutu mitään! Me
kyllä pärjäämme täällä omillamme! Poikki, mutta mistä?
Takavuosina henkilökohtaisesti
pohdiskelin, että ilmeisesti tasapainoisin kohta olisi jossain tuolla Oulun‑läänin
etelärajalla länsi-itä-suunnassa.
Nyt on tosin tullut sellainen tunne,
että katkospaikka voinee olla hiukan etelämpänäkin – jopa Tampereen seuduilla.
Näinhän nuo etelän metropolihaihattelijat näyttävät jo reippaimmissa
ajatuksissaan hahmottavan.
Tietysti viime vuosina kehittynyt Oulun
seutu saattaa muodostua vähän ongelmalliseksi mutta sielläkään kaikissa ympäristökunnissa
vauhti ei liene aivan hengästyttävä ole, joten kiinnostusta mukaan tuloon
todennäköisesti löytyy. Toki länsirajallakin menee tällä hetkellä tosi kovaa –
hyvä niin.
Suomi‑nimisen yhdysvaltain, osavaltion
pohjoisin osa olisi siis vähintään 1/2 tai jopa 2/3 nyky‑Suomen pinta‑alasta.
Kyllä me sillä pärjäämme.
Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi
