Yle Uutiset toimittaja Marja Mannisen avustuksella muotoili Ulkopoliittisen instituutin Upin tiistaina julkaiseman Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla-selvityksen aika lailla kriittisemmin kuin alla olevassa Helsingin Sanomien vastaavassa asia esitetään.
Suora nettilainaus Helsisingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Upin selvitys: Suomen varauduttava Venäjän pyrkimyksiin vaikuttaa ydinvoimalahankkeeseen
Selvitys huomauttaa, että ”Venäjä näkee luonnonvaransa sotilasvoiman ohella tärkeimpinä strategisina resursseinaan”.
PEKKA FALI
SUOMESSA ei täysin ole ymmärretty, että Venäjä pitää luonnonvaroja tärkeänä suurvalta-asemansa pönkittäjänä ja ulkopolitiikkansa välineenä.
Näin todetaan Ulkopoliittisen instituutin Upin tiistaina julkaisemassa Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla -selvityksessä. Selvitys kuuluu valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelmaan. Sitä varten on haastateltu asiantuntijoita Suomessa ja Venäjällä.
Raportti nostaa esiin Itämerelle suunnitteilla olevan Nord Stream 2 -kaasuputken ja Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen, jossa laitetoimittaja on venäläinen valtionyhtiö Rosatom.
”On tarpeen parantaa yleistä ja erityisesti suomalaisten päätöksentekijöiden ymmärrystä riippuvuussuhteiden merkityksestä Venäjän toiminnassa. Ainakin julkisuudessa on ollut vallalla ristiriitainen argumentaatio, jossa ilmiselvän poliittisia päätöksiä pyritään perustelemaan ’puhtaalla markkinalogiikalla’, ikään kuin markkinalogiikan noudattaminen Venäjän ja Suomen välillä olisi Suomen päätäntävallassa oleva asia”, selvityksen toimenpidesuosituksissa todetaan.
SELVITYS huomauttaa, että ”Venäjä näkee luonnonvaransa sotilasvoiman ohella tärkeimpinä strategisina resursseinaan”.
Venäjä yrittää saada muut maat riippuvaisiksi sen luonnonvaroista. Upin tutkijat kutsuvat tätä toimintatapaa geoekonomiseksi malliksi, joka eroaa niin sanotusta keskinäisriippuvuuden mallista, johon EU:n ja Suomen Venäjä-politiikka on pitkään nojannut.
Keskinäisriippuvuus-mallissa on ajateltu, että EU-maat ovat riippuvaisia venäläisestä kaasusta, mutta samalla Venäjä on riippuvainen niistä asiakkainaan. Keskinäisriippuvuuden oletettiin lisäävän yhteistyötä ja vakautta sekä estävän konflikteja osapuolten välillä.
Se ei kuitenkaan estänyt Krimin miehitystä keväällä 2014 ja sen jälkeen alkanutta Ukrainan sotaa.
Upin mukaan Nord Stream 2 -projekti on selvästi geoekonominen, sillä siihen liittyy muitakin kuin kaupallisia tavoitteita.
Uusia kalliita putkia ei tarvita, sillä nykyisetkin ovat alikäytöllä.
Venäjän tavoitteena onkin lopettaa kaasutoimitukset EU:hun Ukrainan kautta. Ukraina menettäisi silloin ”lähes ainoan poliittisen vipuvartensa Moskovaa kohtaan”, selvitys huomauttaa.
Uusia kalliita putkia ei tarvita, sillä nykyisetkin ovat alikäytöllä.
Venäjän tavoitteena onkin lopettaa kaasutoimitukset EU:hun Ukrainan kautta. Ukraina menettäisi silloin ”lähes ainoan poliittisen vipuvartensa Moskovaa kohtaan”, selvitys huomauttaa.
Saksalaisyritysten kanssa yhteistyössä rakennettava putki voisi myös vähentää Saksan EU-solidaarisuutta, sillä se olisi aiempaa riippuvaisempi Venäjästä.
PYHÄJOELLE suunnitteilla oleva uusi ydinvoimalahanke taas vahvistaa Venäjän asemaa strategisesti keskeisellä sektorilla Suomessa, selvitys toteaa.
Se ”luo Suomelle kannustimen pitää yllä hyviä suhteita Moskovaan jatkossakin”, selvityksessä arvioidaan Venäjän motiivia.
Selvityksessä epäilläänkin joitakin suomalaisarvioita, joissa voimalaa pidetään Venäjälle puhtaasti kaupallisena hankkeena. Tämän näkemyksen mukaan Rosatom haluaa rakentaa voimalan Suomeen, koska Suomen viranomaiset ovat tunnettuja tiukasta kontrollistaan. Suomen hyväksyntä toimisi sitten markkinavalttina muualle.
Selvitys huomauttaa, että ydinvoimalaprojekti on Venäjän silmissä selvästi poliittinen.
Sen osoitti lupaprosessi, jossa kroatialaisen bulvaanin jälkeen yhdeksi osakkaaksi käytännössä pakotettiin energiayhtiö Fortum kesällä 2015.
Sen osoitti lupaprosessi, jossa kroatialaisen bulvaanin jälkeen yhdeksi osakkaaksi käytännössä pakotettiin energiayhtiö Fortum kesällä 2015.
”Kun energiatalouteen liittyvä yhteistyöprojekti on kerran politisoitu – kuten kesällä 2015 selvästi tapahtui – se on helppo politisoida uudestaan, jos projekti kohtaa pieniä, teknisenkin tason esteitä esimerkiksi Suomen viranomaisten taholta”, selvityksessä todetaan.
Selvityksen mukaan jatkossa onkin varauduttava Venäjän vaikutusyrityksiin.
YLEISEMMÄLLÄ tasolla selvitys huomauttaa, että Venäjä käyttää aiempaa aggressiivisempia keinoja ulkopoliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi, mutta sen ulko- ja turvallisuuspoliittiset päämäärät tavoitteet ovat pysyneet samoina. Näihin aggressiivisiin keinoihin kuuluvat myös sotilaalliset keinot, mutta muitakin vaikuttamiskeinoja on tehostettu.
Osin taustalla on Venäjän sisäpolitiikka. Vallanpitäjät tarvitsevat ulkoisia kriisejä oman asemansa pönkittämiseen ja suojeluun nyt, kun talouskasvulla ei voida enää ostaa suosiota.
Suomen kohdalla Venäjän tavoite on kaventaa Suomen turvallisuuspoliittista liikkumavaraa ja rajoittaa Suomen täydellistä integroitumista läntisiin rakenteisiin. Tämän Venäjä on ilmaissut suoraan, selvitys muistuttaa.
Suomi taas on määritellyt tavoitteeksi tämän liikkumavaran ylläpitämisen.
SELVITYS listaa kymmenen riskiä Suomelle. Osa niistä liittyy Venäjän nykyiseen järjestelmään, joka ei näytä olevan muuttumassa. Tästä aiheutuu muun muassa taloudellisia riskejä.
Venäjä yrittää kuitenkin vaikuttaa myös sisäpolitiikkaan ja yleiseen mielipiteeseen, selvitys huomauttaa. Suomelle riski on myös se, että Venäjällä sotilaallisen voiman käyttökynnys on selvästi alentunut. Toisaalta sodan ja rauhan välillä oleva harmaa alue on laajentunut, mikä on sekin riski.
Selvityksen mukaan muuttuneet toimintatavat edellyttävät Suomelta uudenlaista varautumista. Käytännössä Suomen tulee vahvistaa strategista ennakointiaan Venäjän suhteen, eikä keskittyä liikaa Venäjän toiminnan yksityiskohtiin.
Selvityksen mukaan Suomen tuleekin panostaa kahteen asiaan: oman yhteiskuntansa ja kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseen.
”Oman yhteiskunnan osalta tämä koskee muun muassa kansalaisten henkisen kriisinsietokyvyn lisäämistä, valtion poliittisen ja viranomaisjohdon valppauden ja toimintakyvyn takaamista, lainsäädännön päivittämistä sekä puolustukseen ja tiedusteluun panostamista”, selvitys toteaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti