Laiska töitään luettelee, sanotaan. Siitä huolimatta kerron lyhyen kaavan mukaan, mitä tänään maanantaina 29.08.2016 olen touhunnut tai oikeastaan mitä olemme touhunneet.
Lyhyt aasinsilta ensimmäiseen asiaan:
Asumme omakotitalossa, jonka kadunpuolella on orapihlaja-aita. Aidan on äitini alunperin istuttanut 1960-luvulla. Se on ollut välillä jopa 3-4 metrin korkuinen. Sitä on aika monta kertaa vuosikymmenien aikana leikattu, viimeksi kuluvan vuoden alkukesästä lähes maata myöten. Sitä on luonnollisesti myös aika paljon uusilla taimilla uudistettu. Tähän saakka uusia taimia ei ole puutarhamyymälästä haettu, ostettu, sillä taimet ovat löytyneet aina tontilta aidan kupeesta.
Olemme pitkään ajetelleet, että ostamme kunnon lisätaimia. Se tapahtui tänään. Kävimme ostamassa Hankkijan Keminmaan puutarhamyymälästä orapihlaja-aidan taimia, tosin vain kuusi (6) kpl, sillä enempää ei ollut.
Vähän hinnakkaita olivat, mutta olemme vakuuttuneita, että niillä saamme aukkopaikkoja uuteen kukoistukseen.
Kotiin tultuamme nostelin kasvupurkeissa olleet taimet päärakennuksen päätyyn, sillä olimme päättäneet lähteä Selkäsaareen.
Niin teimme. Ajelimme Hahtisaaresta kevyeen vastatuuleen. Nostimme Kojukallion eteläpuolella olleen toisenkin katiskamme ylös. Ei sintin sinttiä.
Kojukallioon on ilmestynyt taas jonkun "elämäntapaintiaanin" teltta. Kävi takaraivossa ajatus: Liekö kaverilla ollut kalan tarvetta?
Oli niin tai näin, katiskat on meidän osaltamme nostettu tämän kesän osalta lopullisesti maihin. Tosi huono katiskointikesä! Ensi vuonna taas uudestaan vähintäänkin kutuahvenen ja -hauen pyyntiin...
Tutut kuviot mökkiterassilla, jonka jälkeen vaimoni lähti lähimaastoon puolukoita ja sieniä noutamaan.
Minä sytyttelin tulet tulistelupaikalle. Olin päättänyt lähimaastoa = näköetäisyydellä olevia risuja raivata ja polttaa. Sitä touhua riittää.
Innostuin Royttään menevän väylän peililinjaa(kin) siistimään. Lähinnä otin polttoon kuivaneita katajankarahkoja ja viottuneita pikkukuusia. Todettakoon, että kyseinen peililinja on Kemin kaupungin omistaman, Selkäsaaren pohjoispäädyn RT-tontin aluetta. Talkoilin siis kaupungille tai oikeastaan Suomen valtiolle, jolle viime kädessä kuuluu pitää peililinjat auki, jotta veneily on turvallista...
Paistoimme makkarat, joimme kahvit ja valmistauduimme mantereelle lähtöön.
Niin - vaimoni ahkeroi taas puolukoita ja sieniä ihan kiitettävästi kotiin tuotaviksi.
Kotiin tultuamme istutin edellä mainitut orapihlaja-aidan taimet. Upeita taimia! Kuinka ollakaan kuoppia kaivaessani matoja tuli esiin > pakkohan ne oli ottaa talteen.
Sanoinkin vaimolleni, että jonain iltana lähdetään ajelemaan veneellä hiukan kauemmaksi, sillä aivan lähivesiltä en saa ongituksi tänä kesänä kunnon ahvenia tai ainakaan en saa niitä veneeseen.
Mielenkiintoinen touhun päivä taas kerran...
Jatkoa edelliseen tänään keskiviikkona 31.08.2016:
Aamukahvia juodessani ja Pohjolan Sanomia lueskellessani mietiskelin, mitä tänään tekisi. Kävi mielessä muun muassa Kivikankaalla Ammattiopisto Lappiassa pistäytyminen. Vaimoni huikkasi hetken päästä ovensuusta: "Lähdetäänkö käväisemään Selkäsaaressa, kun on niin kaunis ilmakin?"
"Mikä ettei, saan samalla viedä matoja mökkitontille ja käväisen kukaties kokeilemassa uutta pilkkiä." totesin ja niin alotimme lähtövalmistelut.
Saarenrantaan päästyämme lähdin saman tien kokeilemaan kalaonnea Lehmikiven karikon kupeeseen. Ajoin poikkeuksellisesti hiukan eri paikkaan kuin aiemmin. Ankkuri ja onget veteen ja...
Tuskin olin saanut ensimmäistä onkea veteen, kun siinä oli kala = hyvänkokoinen ahven kiinni. Uusi pilkki alkoi toimia > pikkuahventa tuli tasaisin väliajoin.
Pikkuahvenet eivät oikein minua kiinnostaneet. Otin ankkurin ylös ja annoin veneen vapaasti liukua hitaasi kaupunkia kohti. Minulla oli tutut kaksi jigionkea ja uusi pilkki "laahaamassa"...
Pilkkiin iski tämän tästä pikkuahvenet. Ja särki, jonka käsittelin vauhdissa syöttiviipaleiksi.
Madot vaihtuivat särjenlihasuikaleiksi. Eihän siinä mennyt aikaan kuin hetki, kun toisessa jigiongessä jytkähti > iso ahven oli kiinni, jonka nosti veneeseen, kokoluokka yli 500 grammaa.
Vaimoni odotteli jo minua kahville, joten lopetin onkimisen ja ajelin rantaan. Jätin ämpäriin pari suurinta ahventa, loput päästin takaisin mereen. Perkkasin ahvenet ja poikkeuksellisesti paistoimme ne, sillä mökin hellauuni oli valmiiksi hyvässä lämmössä.
Kyllähän ne maistuivat mutta mielestämme kuitenkin savustetut ahvenet ovat omaa luokkaansa.
Vaimoni kävi hakemassa pari ämpärillistä sieniä, jonka jälkeen aloimme tehdä lähtöä mantereelle.
Mukava saarikäynti taas kerran.
Jatkoa edelliseen tänään lauantaina 03.09.2016:
Olimme päättäneet lähteä Selkäsaareen heti aamulla. Saarenrantaan päästyämme lähdin kuten edelliselläkin kerralla saman tien kokeilemaan kalaonnea Lehmikiven karikon kupeeseen. Ajoin taas poikkeuksellisesti hiukan eri paikkaan kuin aiemmin. Ankkuri ja onget veteen ja..
Välittömästi pilkillä sain särjen. Tutut toimenpiteet ja särki oli syöttisuikaleina. Tuli ahven jigiongella ja syönti loppui siihen. Nostin ankkurin ja ajoin Kiikelin suuntaan väylän yli Kojukallion länsipuolelle. Sammutin moottorin ja annoin pohjoistuulen kuljettaa minua takaisin tulosuuntaan > eräänlaista "köyhän miehen uistelua = jigilaahausta"...
Kaikki kolme onkivälinettä olivat pyytämässä. Kalat eivät olleet kiinostuneita tarjoamisistani.
Ajoin tuttuun paikkaan Selkäsaaren pohjoispäätyyn "keskelle ei mitään".
Saatuani ankkurin ja pyyntivälineet veteen pääsin nostamaan muutaman ahvenen. Seuraava saattaa vakituisesta Blogisivuni lukijasta tuntua ainaiselta itkuvirreltä mutta...
Jällen minulta pääsi vetovaiheessa irti isoja ahvenia ja mikä pahinta, aivan onkitapahtuman loppuvaiheessa pilkkiin iski kunnon körmyniska, jonka sain vesirajaan ja siitä se irtosi. Totesin välittömästi, että pilkissäni oli selvästi liikaa syötävää = särjenlihaa > yhteenkään kolmesta koukusta ahven ei tarttunut kunnolla kiinni. "Tämä on taivahan tosi!" sanoisi asiasta entinen opettajatoverini.
Ajelin rantaan, otin viisi suurinta ahventa, jotka perkkasin saatuani tulet tulistelupaikalle kunnolla syttymään. Vaimoni maustoi kalat, jotka savustettiin välittömästi.
Tänään mökillä kävi ensimmäiset vieraat, jotka saapuivat omalla veneellä meidän siellä ollessamme - hyvä niin...
Maistelimme porukalla terassilla savustettuja ahvenia, jonka jälkeen vieraamme jatkoivat matkaansa.
Niin - huomasin vaimoni poimineen ämpärillisen puolukoita kuulemma "viidenkymmenen metrin säteeltä mökistä"...
Oli erinomainen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti