Aamulla katiskojen kokemista ja ongella illansuussa...

Käväisin aamulla kokemassa katiskat, jotka olin pitkästä aikaa pistänyt pyytämään Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Tulos plus miinus nolla toisin sanoen muutama ahven, jotka päästin takaisin mereen. Siirsin katiskat Kojukallion eteläpuolelle, täytyy käydä viikonvaihteessa tarkistamassa tilanne...

Päivällä touhusin tonttimme kulmalla: Nostin perunoita ja upotin maahan kompostista tavaraa. Tarkistin alkukesästä maahan upottamieni kompostipussien nykytilaa. Jotakuinkin näyttivät olevan maatuneen ja samalla totesin matojen kiitettävästi lisääntyneen maahan.

Eihän niistä malttanut olla osaa ottamatta talteen. Kalaveret alkoivat taas kiehahdella, vaikka ilma olikin ehkä turhan kaunis kalastamiseen...

Päätin lähteä iltapäivällä klo 15 jälkeen ongelle. Vaimoni vei minut Hahtisaareen. Sovimme, että noin klo 19 hän tulee hakemaan...

Ajelin Hahtisaaresta tällä kerralla Syväleton kupeeseen. Sieltä olimme aikanaan - soutuveneaikaan - saaneet hyvin ahvenia jopa haukia.
Oli mukavan tuntuinen etelätuuli  > aika otollinen suunta onkimisen kannalta.  

Jälleen kerran tutut kuviot > kaksi jigionkea ja uusi pilkki pyytämään. Pikkuahventa oli tyrkyllä. En muista saaneeni jigiongella niin pientä ahventa kuin illansuussa. Tuli myös yksi ihan hyvänkokoinen mutta siihenpä se sitten jäikin...

Ajelin myötätuuleen Laitakarin kupeeseen. Kajakkiporukka näytti rantautuvan Laitakarin laavun seutuville.
Eivät olleet kalat liikkeellä tai ainakaan eivät olleet kiinnostuneita minun madoistani.

Vaihdoin taas paikkaa ja ajelin Selkäsaaren pohjoispäätyyn väylästä hiukan sivuun. Vettä oli noin 2,5 m. 
Pari pientä ahventa ja toivomani särki, jonka käsittelin syöttiviipaleiksi. Sain hetikohta pari pientä ahventa ja sitten toisessa ongessa jytkähti oikein kunnolla mutta...

Oli komea kohon uppoaminen ja kalaa veneeseen nostaessani näin ison - selvästi yli puolen kilon - ahvenen, joka valitettavasti irtosi - se siitä. 
Ajatuksena oli saada kaksi isokokoista ahventa, jotta olimme päässeet kokeilemaan uutta, keväällä ostettua sähkösavustinta.

Muutamia hyviä yrityksiä - ei mitään pikkukalan nyppyjä - mutta yhtään isoa ahventa en saanut veneeseen.

Vaimoni soitti. Sovimme, että pistän "pillit pussiin" ja ajelen rantaan.

Todettakoon, että en ottanut yhtään ahventa kotiin sietäväksi. Ne olivat isossa ämpärissä hyväkuntoisia päästettäviksi takaisin mereen.

Mielenkiintoinen onkireissu kuitenkin: Koskaan en ole saanut niin pientä ahventa jigiongella enkä koskaan päästänyt takaisin mereen niin suurta ahventa kuin tänään illansuussa.

Lokit seurasivat taas onkimistani.

Rannassa totesin vaimolleni, että kalastustaitoni ovat ruostuneet. Syy ehkä tämän kesän vähäisen kalastuksen: Oikea-aikainen ja napakka veto on hakusessa...