Mökille noustuamme koimme ikävän yllätyksen. Orava oli hukkunut toiseen vesitynnyreistämme.
Työvaatteet päälle saatuani otin oravan lapionkärkeen ja vein sen kuusiryteikköön. Korpit hoitavat loput. Tyhjensin tynnyrin ja puhdistin sen.
Tutut kuviot terassilla. Oli taas mukava kuunnella saaren hiljaisuutta ennen työrupeamaa.
Vaimoni lähti metsämansikoita poimimaan ja minä orientoidun kivihommiin. Onneksi oli vain kaksi kiveä käsiteltävänä.
Oli mukava perjantaipäivä. Sain kivet lopullisesti ylös montuista - hyvälle hollille. Totesin, että muurahaisten pääpolku meni hetkeksi sekaisin maita monttuun takaisin lapioidessani. Vaimoni toi aimo annoksen metsämansikoita.
Illansuussa savustimme kotoa mukaan ottamamme pienen hauen ja muutaman ahvenen. Lisäksi aamulla kotipellosta otetut perunat keitettiin tulistelupaikan tulilla.
Kyllähän ne illansuussa maistuivat.
Kalaa, savustettua kalaa voi syödä monella tavalla. Itse olen totutellut syömään ne käsin = sormin. Mielestäni sitä kannattaa kokeilla...
Niin ja vielä se, että illansuussa, joutessani yritin laskea, kuinka monta suurta kuusta on rapiat 2000 neliömetrin mökkitontilla.
Arvioni on noin 50, joista suurin osa ihan tukkipuuluokkaa. Ainakin kolme on sellaisia, että syliin kun ottaa niin ainakaan minun käteni eivät riitä ympäri. Pikkukuusia on toinen mokoma. Koivuja on toistakymmentä ja muita puita muutamia.
Mökin ympäristössä on alullaan paljon mm. koivuja. Annetaanko niiden kasvaa, sen aika näyttää...
Aamukahvit lauantaina ja...
Tänään aamulla lähdin mukaan marjareissulle - ämpäri ja poimuri mukana josko mustikoita olisi poimurille riittävästi tyrkyllä.
Kyllähän niitä olisi ollut, mutta minäkin innostuin metsämansikoista. Tosin pääasiassa olin syömäpuolella. Kiersin lenkin mustikoita alustavasti tutkaillen ja vaimoni jäi metsämansikoita poimimaan.
Olin lähtiessäni laittanut kännykän Sports Trackerin päälle. Aika vaatimattomaksi lenkkini muodostui > 2, 2 km, johon käytin aikaa rapiat tunnin...
Loppujen lopuksi "hankalat = isot kivet" päätimme ratkaista seuraavasti: Toinen siirrettiin mökkitonttimme itärajalle, tarkalleen rajalinjalle ja toinen jätettiin paikoilleen, sillä se sattui olemaan jotakuinkin Kemin kaupungin Luoteislaiturinpolun alkupäässä (pohjoispäässä) tonttimme kohdalla eräällä rajalinjalla.
Kivihommat ovat ohi - ainakin tältä kesältä.
Mökin kulmassa oleva toinenkin vesitynnyri tyhjennettiin ja puhdistettiin. Toiveissa on, että lähipäivinä sataa tynnyreihin uudet vedet.
Loppuiltapäivä menikin sitten lepäillessä. Mukava saarikäynti kaiken kaikkiaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti