Olimme suunnitelleet onkiretkeä monta viikkoa. Tänään oli sen toteutuspäivä vihdoinkin.
Matotilanne oli niukanpuoleinen.
Ajelimme Hahtisaaresta lähelle Pikkuleton saarirypästä. Ankkuroimme alle kahden metrin veteen ja sovimme, että jos ei ala kalaa tulla, annamme veneen tuulen mukana liukua kohti Kojukalliota.
Kyllä kala söi mutta asialla olivat taitavat pikkuahvenet tai isot kokennet särjet. Menetimme monta matoa. Pilkillä tuli yksi pieni ahven. Päätimme antaa veneen liukua tuulen mukana. Kalat kävivät nyppimässä mutta ainuttakaan emme onnistuneet saamaan veneeseen. Totesimme, että vene liukui uppotukkiryppään keskellä.
Pysähdyimme kerran > ei tulosta. Pohdiskelime ajamista joko Laitakarin kupeeseen tai Kojukallion kupeeseen. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, joten ajoimme Kojukallion eteläpuolelle ahvenruohon tuntumaan.
Samanlaista pikkunyppimistä kuin aikaisemminkin. Kalakaverini nosti upealla, oikea-aikaisella vedolla pikkuahvenen ylös. Päätimme, että se päästetään heti takaisin mereen mutta aiemmin pilkillä saatu pikkuahven muokataan tuttuun tapaan isojen ahventen syöteiksi.
Samassa yhteydessä keskustelimme "televisiosta tutun" - pyydystä ja päästä kalastamisesta. Mikäli oikein ymmärsin, pidimme asiaa aika lailla järjettömänä...
Annoimme tuulen viedä meitä tällä kerralla Ruutinkarin suuntaan. Vettä oli 2,5 - 3,2 m.
Muutamia vanvoja vetoja mutta ei muuta. Kaikuluotaimen näytöllä näytti kalaa likkuvan.
Ajoimme Lehmikiven karikon kupeeseen. Ei nypyn nyppyä! Aloimme tehdä poislähtöä keskustellen jo lähitulevaisuuden marketin kalatiskiostoksista.
No päädyimme lopputulemaan, että ilma oli taas liian seesteinen kalastamiseen, tuuli "väärästä suunnasta", matotilanne surkea, ongenkoukut tylsät, jne. ...
Toisin sanoen yritimme purkaa pettymystämme em. "selityksillä" toisillemme. Nähtyämme upean sateenkaaren Kemin kaupungin takana nostimme ankkurin ja ajoimme väylällä aika haipakkaa takaisin.
Rantaan päästyämme ripsahti vähän vettä. Muuten kalaretki oli ihan ok, tulihan siinä taas keskusteluissa muisteltua menneitä ja pistettyä maailmanasiat jonkinlaiseen kuntoon.
Hiukan jäi mietityttämään, olisiko kuitenkin pitänyt mennä Laitakarin kupeeseen tai Kraaselin väylän varteen - pitkästä aikaa. Se olisi ollut niin sanottua "merta edemmäs kalaan" nykyisistä kuvioista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti