Kuntapolitiikka - yhteisten asioiden hoitamistako? Kyllä...

Pistänpä liikkeelle vanhan tekstini, jossa sain taannoin palautetta entiseltä työtoveriltani kerrottuani hänelle, että olen mukana kuntapolitiikassa.

Todettakoon, että lähdin mukaan em. kuvioihin vuonna 2000 ja olen edelleenkin mukana siinä vaatimattomalla panoksellani. 

Viime vuosina ole kokenut tekeväni mielenkiintoista, arvokasta työtä.

Vanha nimimerkkitekstini vuodelta 2006:

SINÄ KUNTAPOLIITIKKONA! JO ON AIKOIHIN ELETTY!

Tapasin yli kymmenen vuoden rupeaman jälkeen työtoverin, jonka kanssa olimme 1970- ja -80-lukujen vaihteessa saman työnantajan palveluksessa.

Olimme silloin kohtalaisen paljon tekemisissä, sillä teimme yhdessä mm. pihan kuivalle mäntykankaalle. Se oli kovaa, raakaa homma käsipelillä! Työtoverini oli meillä tavallaan ruokapalkkaisena renkinä vapaa-ajallaan.

Työnteon ohessa oli todella mielenkiintoista keskustella lähes kaikkea maailmaan syleilevää.

Välillä meillä oli kummallakin jalat tukevasti irti maasta irrotellessamme aikamoisen reippaasti erilaisia ideoita toistemme analysoitavaksi.

Siihen maailman aikaan kumpikaan meistä, minä varsinkaan, emme olleet kiinnostuneita politiikasta pätkääkään. Meillä oli kriittisenselkeä, näin jälkikäteen ajatellen kohtalaisen epämääräinen ja huono kuva poliitikoista ja politiikan tekemistä! Meidän arvomaailmassamme poliitikko ei nauttinut erityisen suurta arvostusta.

Siksi hänen reaktionsa tavatessamme hetki sitten oli ymmärrettävää kerrottuani, että olen muutaman vuoden ollut jonkin verran kunnallispolitiikassa mukana.

”Sinä kuntapoliitikkona! Jo on aikoihin eletty!” hän sanoi ja lisäsi ” Etkö pahempaa ole keksinyt?”

Yritin selostaa hänelle, että monien elämänvaiheiden jälkeen tavallaan ajauduin vaatimattomalla panoksellani kunnallispolitiikkaan halutessani vaikuttaa asioiden kulkuun.

”Politiikka ja nimenomaan kunnallispolitiikka ja siinä nimenomaan lautakuntatyöskentely on yhteisten asioiden hoitamista! Se on järkevää ajatustenvaihtoa koulutus- ja elämänkokemukseltaan sekä arvomaailmaltaan hyvin erilaisten ihmisten kesken.” yritin perustella kunnallispolitiikkamyönteisyyttäni, eräänlaista käännynnäissyyttäni…

”Yhteisten asioiden hoitamista?” hän toisti. ”Miten Sinä rivipäättäjänä luulet voivasi vaikuttaa yhtään mihinkään?” hän hyökkäävästi latasi välittömästi. ”Tässäkin kaupungissa tosiasiassa päätökset tekevät kourallinen omasta mielestään supervaikuttajia! Näin se on muuallakin! He sopivat hommat yli puoluerajojen keskenään ja piste. Siinä on Sinun yhteisten asioiden hoitaminen.” ystäväni sanoi aggressiivisesti.

”Lisäksi he kahmivat itselleen parhaimmat virat kuin rusinat pullista. Oletko nähnyt kenenkään supervaikuttajan jääneen aktiivikautensa jälkeen tyhjän päälle?” hän lisäsi hieman suoni otsassa pullistellen.

”Kyllä minä mielestäni olen voinut vaikuttaa omalta osaltani asioiden käsittelyn avoimuuteen. Kyllä niistä nykyään keskustellaan aivan toisella tavalla ja toisin äänenpainoin kuin ennen.” yritin väliin esittää omaa näkökantaani.

”Silmänlumetta! Silmänlumetta” Kyllä Sinun järkevänä ihmisenä pitäisi nähdä, että tyyli on: Puhu sinä, minä pitelen hevosta! Puhutaan lämpimikseen, mutta päätökset tehdään edelleen pienessä superporukassa. Näin se ikävä kyllä on! Usko minua, sillä niin sinisilmäinenkään edes Sinä et voi olla!” hän latasi täyslaidallisen optimismiini.

”Vai että yhteisten asioiden hoitamista!” hän mumisi itsekseen. Katsoin parhaaksi muuttaa puheenaihetta hiukan neutraalimpaan. Lähestyviin musiikkifestareihin paikkakunnalla, siitä ei luulisi adrenaliinitason nousevan…