Näinkin voi asioita oikeutetusti pohdiskella...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Hyvinvointivaltio perustuu valheelle, julisti kirjailija – nyt hän kertoo kymmenen asiaa, joilla Suomi pelastetaan
Kirjailija väittää, että hyvinvointiaate tekee onnettoman sekä kansakunnasta että yksilöstä.
HEIDI PIIROINEN
SUOMEN on vallannut hyvinvointiaate, jota tunnustavat kaikki poliittiset puolueet. Opin mukaan hyvinvointi on korkein tavoite, joka johtaa hyvään elämään ja onnellisuuteen.
Näin väitti kirjailija ja kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth paljon mielenkiintoa herättäneessä haastattelussaan HS:ssä viime vuoden tammikuussa.
Samassa haastattelussa hän sanoi hyvinvointiaatteen paljastavan, että elämme arvotyhjiössä. Hänen mukaansa Suomi on kansakuntana menettänyt ajatuksen henkisestä kehittymisestä ja pyrkimyksestä arvokkaaseen elämään.
Samalla meistä on tullut onnettomia.
EHRNROOTH ESITTELI todisteita kansakunnan pahoinvoinnista: lisääntynyt alkoholinkulutus, rikollisuus, liikalihavuus, elintapasairaudet ja liikunnan puute, parisuhteiden katkeilu, lastensuojeluilmoitukset ja lasten huostaanotot, mielenterveyden ongelmat ja masennuslääkkeiden kulutus.
Kirjailijan mukaan hyvinvointi ilman sivistystä ja moraalia ei ole muuta kuin primitiivistä hyvää oloa.
Läntinen ihminen on saavuttanut vapauden, rauhan ja aineellisen turvan, mutta samalla kulttuurin henkinen tila on taantunut pakanallisten kulttiuskontojen asteelle. Onnellisuuden tavoittelu asettuu oikeamielisyyden edelle ja voittamisen palvonta korvaa moraalisen itsetutkiskelun.
Läntinen ihminen on saavuttanut vapauden, rauhan ja aineellisen turvan, mutta samalla kulttuurin henkinen tila on taantunut pakanallisten kulttiuskontojen asteelle. Onnellisuuden tavoittelu asettuu oikeamielisyyden edelle ja voittamisen palvonta korvaa moraalisen itsetutkiskelun.
Hyvinvointiaate on oire pahoinvoinnista.
Ehrnroothin ennustuksen mukaan ideologia on tullut tiensä päähän, ja on vain ajan kysymys, milloin sen arvo ajattelevien ihmisten silmissä romahtaa lopullisesti.
Ilman korkeampia tavoitteita vapautemme tuhoaa siis itsensä.
HAASTATTELUN jälkeen aihe ei jättänyt kirjailijaa rauhaan. Tänä kesänä hän julkaisi kirjan Hyvintoimintayhteiskunta, jossa pyrki esittelemään ratkaisuja hyvinvointiyhteiskunnan uudistamiseksi.
Hyvinvointiyhteiskunnan valheellisuutta koskevan argumenttinsa hän kiteytti kirjassaan näin:
”Jos hyvinvointiyhteiskunta olisi saavuttanut ihanteensa, sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä olisi ensin tasaantunut ja sitten supistunut. Sekä autettavien määrä että avun tarve autettavaa kohden olisi vähentynyt. Laajemmin: Jos hyvinvointivaltio olisi onnistunut levittämään hyvän, tasa-arvoisen, itsenäisen ja sivistyneen elämän tapaa koko väestöön, olisivat sosiaali-, terveys-, työllistämis-, työttömyys-, työkyvyttömyys- ynnä muut sellaiset kulut ensin tasaantuneet ja sitten pienentyneet. Ne ovat kuitenkin kasvamistaan kasvaneet niin suuriksi, että julkistalous on kriisissä.”
Ratkaisuksi kirjailija tarjoaa paluuta yksilön vapauteen ja vastuuseen. Hänen mielestään yksilön on kehityttävä itse voidakseen kehittää yhteiskuntaa. Ja kehittyminen taas ei onnistu liian helpon elämän avulla.
ITSE EHRNROOTH on tullut pitkän matkan siitä ajattelijasta, joka 1990-luvulla juhli yhtenäiskulttuurin kuolemaa ja pohti kansakunnan henkistä tilaa Ilkka Niiniluodon ”filosofiryhmäksi” kutsutussa työryhmässä.
Yksi hänen ajattelunsa kulmakiviä on kirjailijan luoma ”yhdestoista käsky”:
”Kunnioita ja rakasta lapsiasi niin että kauan eläisit heissä kuolemasi jälkeen, ja että he voisivat kehittyä paremmiksi ihmisiksi kuin sinun on koskaan suotu tulla.”
Ajattelunsa Ehrnrooth sanoo parissa vuosikymmenessä muuttuneen.
”Havaitsin silloin samoja asioita, mutta tulkitsen niitä nyt eri tavalla. Olen sen jälkeen havainnut, että hyvinvointiyhteiskunnan opeilla yhteiskunnalliset ongelmat eivät ratkea vaan pahenevat.”
”Ne siirtävät yksilön oman vastuun järjestelmälle.”
UUDESSA KIRJASSA Ehrnrooth siis lupasi mennä ratkaisuihin. Saadaksemme niistä mahdollisimman konkreettisia laadimme hänelle kirjan pohjalta listan asioista, joihin on syytä ottaa kantaa, jotta uudistus pääsee käyntiin.
Jutun lopussa tiedustelemme vielä kirjailijan poliittista arvomaailmaa.
Ehrnroothin ”kymmenen uutta teesiä”
Työaika: ”Hedonismin täyttämä vapaa-aika tuhoaa terveyden”
Globaalissa taloudessa voittajia ovat ne kansakunnat, joissa on hyvin koulutettu, terve ja ahkera väestö. Jos haluamme yhä menestyä, meidän on kyettävä tekemään enemmän ja paremmin arvoa luovaa työtä. Tämä tarkoittaa myös elämänmittaisen kokonaistyöajan kasvattamista. Emme enää elää 1800-luvun teollista vallankumousta, jolloin marxilainen mielikuva työstä kauhistuttavana riistona iskostui työväenliikkeen muistiin. Nykyään työ on vapaan yksilön arvokkaan elämän tärkein perusta ja myös suurin osa itsensä toteuttamisesta tapahtuu luomalla toisille ja koko yhteisölle jotakin arvokasta työssä. Sitä vastoin levottoman hedonismin täyttämä vapaa-aika on liian usein terveyttä uhkaavaa.
Turvapaikanhakijat: ”Hyväuskoisuus johtaa vaikeuksiin”
Järjestelmässä on paljon kehitettävää. Tärkeintä olisi edetä arvoperusteisesti. Eurooppa ei voi pelastaa kaikkia. Meidän tulee tarjota uusi mahdollisuus niille kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville, jotka ovat lähtömaissaan joutuneet vainotuiksi. Samalla tulee varmistaa, ettei anneta tilaisuutta järjestelmän väärinkäyttämiseen. Pelkkä hyväuskoisuus johtaa vaikeuksiin. Turvapaikan saaneiden kotouttamisen tulisi tietoisesti keskittyä kulttuuriseen sopeuttamiseen, jossa tulokasväestölle konkreettisesti osoitetaan, millaiset vapaudet ja oikeudet meillä suojaavat yksilönvapautta (myös naisten, vähemmistöjen ja lasten). Mielikuva rajoittamattomasta monikulttuurisuudesta on vahingollinen, koska se on ristiriidassa perustuslakiimme kirjatun arvojärjestelmän kanssa.
Perustuslaki: ”Perustuslakiin saatava myös velvollisuuksia”
Nykyisessä, vuoden 2000 perustuslaissa mainitaan kaksi velvollisuutta (maanpuolustus ja oppivelvollisuus) ja yksi yleinen kansalaisvastuu (luonnon, ympäristön ja kulttuuriperinnön suojelu). Yksilönvapaus ei ole synnynnäinen luonnollinen ominaisuus, vaan kehittyy vain kulttuurissa kasvatuksen ja tietoisuuden avulla, joten sen turvaaminen, vahvistaminen ja kehittäminen on mahdollista vain itsenäisen moraalisen vastuullisuuden kautta. Tämän tulisi olla koko perustuslain tulkinnan lähtökohta. On reilua ja oikeudenmukaista, että vapaus ja oikeudet johdonmukaisesti kytketään vastuuseen ja velvollisuuksiin. Sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan jokaiselle, mutta jokaiselta myös edellytetään niiden tarkoituksen mukaista sitoutumista ja toimintaa.
Hyvinvointitaide: ”Sanahirviö haiskahtaa älylliseltä anarkismilta”
Tämä sanahirviö haiskahtaa älylliseltä anarkismilta. Onkohan se otettu käyttöön rahoituksen turvaamiseksi toiminnalle, joka ei taiteellisin kriteerein sitä ansaitsisi? Oikea sana olisi luova toimintaterapia, jota voidaan ja tulee rahoittaa hoidollisin kriteerein. Olen nähnyt "hyvinvointitaidetta" kuvailtavan muun muassa näin: "Ryhmässä piirretään ja maalataan, rentoudutaan ja keskustellaan. Tuotoksia ei arvostella ja voit tulla mukaan, vaikka et mielestäsi osaisikaan piirtää tai maalata." Tässä on siis luovuttu kaikista taiteellisen työn kriteereistä ja tavoitteista. Onhan karaokekin laulua, mutta ei se silti ole taidelaulua. Kokeeksi voi kysyä, millaista olisi samalla tavoin määritelty "hyvinvointimatematiikka" tai "hyvinvointiarkkitehtuuri".
Alkoholipolitiikka: ”Keskiolut palautettava Alkoon”
Alkoholi on salakavalin ja pahin yksittäinen haittahyödyke, jonka vuosikustannukset kansantaloudelle ovat laskutavasta riippuen 5 - 15 miljardia. On järkyttävää, että alkoholipolitiikkaa voidaan edes harkita elinkeinopolitiikkana, kun se niin selvästi on elintapapolitiikkaa. Alkoholinkulutukseen vaikuttavat saatavuus ja hinta. Jokainen vastuullinen poliitikko tietää tämän. Silti jotkut sanovat "en usko säätelyyn, ihmisten on saatava itse valita". Alkoholi on kuitenkin riippuvuutta aiheuttava hermomyrkky, jonka koukussa elävät eivät kykene valitsemaan järkevästi. Puhumattakaan siitä, millaista vaivaa ja tuhoa he aiheuttavat lähiympäristössään. Asiantuntijoiden mukaan Suomessa on puoli miljoonaa alkoholin ongelmakäyttäjää. Jos keskiolut palautettaisiin Alkoon, se olisi paras päätös kansanterveydelle.
Eduskuntavaalit: ”Siirryttävä vapaiden yksilöiden vaaleihin”
Edustajiaan yhdenmukaisuuteen pakottavat puolueet eivät ole paras tapa edustaa vapaista yksilöistä muodostuvaa kansaa. Pitkällä tähtäimellä kansanedustusta voidaan kehittää uudelle tasolle. Autoritäärinen puoluejärjestelmä on ristiriidassa liberaalin demokratian perusperiaatteen kanssa. On täysin mahdollista järjestää eduskuntavaalit vapaiden yksilöiden eikä puolueiden vaalina. Kuvittelen, että juuri tässä asiassa tietoyhteiskunta ja digitalisaatio voisivat avata vapaan demokratian edistykselle käytännön mahdollisuuksia esimerkiksi jonkinlaisen porrastetun vaalijärjestelmän kautta.
Verotus: ”Haittaverot ovat parhaita veroja”
Haittaverot ovat parhaita veroja. Niitä voitaisiin käyttää huomattavasti nykyistä rohkeammin kansanterveyden edistämiseen. Vapaassa markkinataloudessa tuotteiden hinta tehokkaasti rajoittaa niiden käyttöä. Poliitikoilla on kyllä tiedossa menetelmiä, joilla elintapoja voidaan ohjata ja terveyskustannuksia siten laskea, mutta populistisista syistä he eivät uskalla niitä käyttää, mikä on todella ikävää vastuuttomuutta.
Kehitysapu: ”Osa avusta hidastaa kehitystä”
Tähänkin tulee soveltaa tervejärkistä vastuullisuuden periaatetta. Valtava määrä kehitysapua on valunut ja valuu korruptoituneiden hallintojen eri tasoisille vallankäyttäjille. On mieletöntä hyväuskoisuutta antaa esimerkiksi suoraa budjettiapua vain näennäisesti demokraattisille valtioille ilman selkeää varojen käytön kontrollia. Osa kehitysavusta voi jopa hidastaa kehitysmaiden kehitystä tukiessaan sitä, mikä on kehityksen pahin este. Vain järkiperäisesti johdettu, yritteliäs ja kovaan työmoraalin sitoutuva kansakunta voi nousta kehitysmaasta kehittyneeksi maaksi.
Työttömyysturva: ”Terveitä ei pidä päästää lojumaan”
Työttömyyteen pudonneen tuloturva tulisi olla määräaikainen tuki, jonka varassa henkilö voi hakea uutta työsuhdetta tai itse työllistää itsensä. Jos työllistyminen vapailla markkinoilla ei määräajassa onnistu, työttömän tulisi päästä osalliseksi hyödyllisestä arvonmuodostuksesta julkisen vallan järjestämässä työpalveluksessa, josta maksettaisiin riittävä toimeentulon turva. Terveitä ja työkykyisiä henkilöitä ei pidä sosiaaliturvan tuella lainkaan päästää pitkiksi ajoiksi lojumaan työelämän ulkopuolella, sillä työn tekeminen on vapaan yksilön arvokkaan elämän tärkein edellytys.
Etujärjestöt ja puolueet: ”Yksilö on tehtävä vahvemmaksi”
Kokoontumis- ja järjestäytymisvapauden turvaama kansalaisyhteiskunta on tietysti demokratian yksi peruspilari. Jotkut sen elementit, kuten ay-liike ja puolueet, ovat nousseet niin vahvoiksi, varakkaiksi ja sisäistä yhdenmukaisuutta edellyttäviksi organisaatioiksi, että ne vinouttavat liberaalin demokratian toimintaa. Niistä on joidenkin seikkojen osalta jo tullutkin yhteiskuntakehityksen jarruttajia, omaa etuaan ajavia instituutioita, jotka oikeastaan uhkaavat perustuslain perimmäisen tarkoituksen eli yksilönvapauden edistämistä. Päätelmä: yksilö on tehtävä vahvemmaksi suhteessa etujärjestöihin ja puolueisiin.
Jari Ehrnrooth, kirjassasi korostat yksilön vastuuta ja vierastat liian holhoavaa yhteiskuntaa. Oletko oikeistolainen?
En. Enkä vasemmistolainen. En ole myöskään arvokonservatiivi enkä arvoliberaali. Mun mielestä Nolanin kentän (oikeisto-vasemmisto-liberaali-konservatiivi) tapa luokitella yhteiskunnallisia aatesuuntia on rajoittunut. Yritän kirjassani osoittaa, että sillä tavoin ei voida viedä asioita eteenpäin. Siinä luokittelussa ajatellaan aina, että yksilön vapaus on rajoittamatonta. Siinä ajatellaan, että vapautunut ihminen toimii luonnostaan järkevästi, eikä häntä saa rajoittaa. Itse en siihen usko. Omassa ajattelussani vapaus voidaan saavuttaa vain sitoutumalla moraaliseen toimintaan.
Monet luettelemistasi keinoista ovat jo käytössä, kuten haittaverot. Mikä mielestäsi on kirjasi suurin arvo?
Kirjan yhteiskuntapoliittisen osan merkittävin ajatus on juuri asiakkaan vastuullistamisen periaate. Eli se että mitään ei saa ilmaiseksi vaan kysymys on vapaan yksilön sopimuksesta, jonka hän solmii saadessaan yhteiskunnalta jotakin. Jos ihminen on toimintakykyinen, hänen on tehtävä jotakin vastineeksi saamistaan palveluista.
Eli ilmaiset palvelut laiskistavat ihmisen?
Hyvinvointiajattelussa ajatellaan usein, että ihmiselle kuuluu jotain vain, koska hän on olemassa, mutta minusta se johtaa yhteiskuntamoraalin laskemiseen. Jos haluamme nostaa sitä, ihmisen on otettava vastuu sekä omasta elämästään että kokonaisuuksista. Uskon, että ihminen haluaa kehittyä. Hän ei halua, että asioista tulee yhä helpompia. Sellainen ajatus, että on hyvä elää vapaana tekemättä mitään johtaa siltä ajalta, kun työ oli kärsimystä.
Eikö tuolla ajattelulla syyllistetä esimerkiksi ylipainoisia tai köyhiä?
Kyllä ihminen voi aina vaikuttaa omaan elämäänsä. Hän voi suojata omaa terveyttään, ja mielestäni meillä on siinä mielessä hyvä yhteiskunta, että melkein kenellä tahansa on mahdollisuus elää arvokasta elämää ja pyrkiä hyviin päämääriin. Se, että aikuiset ihmiset siirtävät vastuuta itseltään jollekin järjestelmälle, on minusta vastuunpakoilua.
Oletko harkinnut puolueen perustamista?
En. Saamani palautteen perusteella tiedän, että kaikissa puolueissa on järkeviä ihmisiä, jotka lämpenevät esittämälleni suunnanmuutokselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti