keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kolumni: Viherpiiperryksestä liiketoiminnaksi...

Reijo Tolpin teksteissä on järkeä ja kiinnostavuutta - niin tälläkin kerralla. Lisäksi hän ottaa alla olevassa kolumnissa käyttöön tuon parjatun viherpiipertäjä-sanan myönteisessä hengessä...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiuakn tuunattuna:



Kolumni: Viherpiiperryksestä liiketoiminnaksi


Reijo Tolppi
Tänä vuonna maapallon uusiutuvat luonnonvarat loppuivat viime viikolla (8.8.) ja loppuvuosi sitten mennään tulevien sukupolvien kustannuksella. Tämä niin sanottu ylikulutuspäivä perustuu Global Footprint Networkin tekemiin laskelmiin, joiden perusteella ihmiskunnan kulutus ylitti maapallon kapasiteetin ensimmäistä kertaa 1970-luvun alussa, ja tämän jälkeen ylikulutuspäivä on siirtynyt lähes lineaarisella ennustettavuudella yhä aikaisemmaksi vuoden kulussa.
Nykyisin ihmiskunta kokonaisuudessaan tarvitsisi noin 1,5-kertaisen maapallon, jotta kulutus ja biokapasiteetti vastaisivat toisiaan. 

Tosin suomalaisten elintasolla tämä ei riittäisi vielä mihinkään: jos maailmassa ei olisi muita kuin suomalaisia tarvittaisiin kolme maapalloa, ja ökyrikkaiden Lähi-idän maiden elämäntyylillä neljäkään ei vielä riittäisi.
Yksi keino vähentää tai jopa lopettaa tulevien sukupolvien kustannuksella eläminen on kiertotalouden kehittäminen. 

Perinteisesti talous on jatkumo, jossa hankitaan raaka-aineita, jalostetaan ne tuotteiksi ja myydään kuluttajalle. Kun tuote vanhenee tai rikkoutuu, se päätyy jätteenä hävitettäväksi.
Kiertotaloudessa virta käännetään kierroksi, jossa yhden jäte on seuraavan raaka-aine. Ajatus itsessään on Suomessa vanhastaan tuttu: me pienet ihmiset olemme tunnollisesti kierrättäneet pullomme ja purnukkamme jo vuosikymmenet ja presidentti Halosen hengessä kirpputoreilu on sosiaalisesti hyväksyttävää kenelle tahansa.
Lapissa kiertotalous on saanut hyvän startin. Edelläkävijänä on ollut Kemin Digipolis, joka aloitti jo 2012 kiertotalouteen liittyvien uusien liiketoimintojen selvityksen. Meri-Lapin prosessiteollisuuden sivuvirrat ovat yhteensä noin 1,2 megatonnia.
Se on todella paljon tavaraa: sitä voi verrata vaikkapa koko Suomen yhdyskuntajätteen kokonaismassaan, mikä on noin 2,6 megatonnia.
Kiertotalouden väljästä määrittelystä johtuen sen työllistävää vaikutusta on vaikea laskea. Suuntaa-antavina voi pitää Rooman klubin huhtikuussa 2015 julkaisemia perusteellisiin laskelmiin perustuvia lukuja, joiden mukaan Ruotsissa kiertotalous synnyttää noin 100 000 uutta työpaikkaa.
Ottaen huomioon Suomen ja Ruotsin kansantalouksien samankaltaisuuden, ei voi mennä paljon vikaan, jos väittää kiertotalouden synnyttävän tälle puolelle Pohjanlahtea noin 50 000 työpaikkaa.
Kiertotalouden suuren työllistämispotentiaalin vuoksi Lapin amkissa suunnitellaan “Kiertotalous ja sivuvirrat”-koulutuksen aloittamista jo ensi vuonna. 

Tavoitteena on tutustuttaa opiskelijat arktisen kiertotalouden erityispiirteisiin ja tuottaa lisäarvoa alueella jo liikkuvien materiaalien sivuvirtoihin.
Koulutusta rakennetaan tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa, mukaan ovat jo lupautuneet Napapiirin Energia ja Vesi, ProAgria, AHMA ympäristö Oy sekä Luonnonvarakeskus.
Ihme on, jos tämä paketti ei opiskelijoita kiinnosta.
Kirjoittaja on Lapin ammattikorkeakoulun vararehtori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti