Kirjoitin aikanaan artikkelin nimellä: Kyläkoulun lakkauttaminen - murheellinen asia.
Johdantona artikkeliin liitin alla olevat kommentit:
Olen seurannut yhden Keminmaan kyläkoulun lakkauttamista. Se välillisesti kosketti myös minua. Aikanaan lakkautettiin Törmän kylässä Katajarannan kyläkoulu, joka oli hetkeä aikaisemmin kunnostettu. Kunnostamisen jälkeen lakkauttaminen tuntui järjettömältä.
Miten se minuun liittyi?
Olin ostanut äitini puolen perikunnalta Hakkauksen tilan viimeisen maapläntin Keminmaan Törmästä 1980-luvun puolessa välissä. Kävin juttelemassa edesmenneen kunnanjohtajan Raimo Venäläisen kanssa tonttiasioista. Muistan hyvin keskustelumme.
Kysyin Raimolta: " Onko jokivarressa tonttimaata lapsiperheiden ostettavattavaksi?" Tiesin, että mm. Katajarannan koulu kärsi oppilaspulaa. Raimo vastasi: "Ei ole ja ne joilla on maita, ostavat vain lisää eivät myy!" Hän kertoi mm. kunnan yrittäneen hankkia maata yleisen uimarannan perustamisekti - siihen saakka huonolla menetyksellä.
Minä taisin vähän irrotella:" Nyt tuli kaveri, joka myy maata. Maata maattomille!"
Käytännössä edellisestä keskustelusta käynnistyi Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelma.
Siitä tehtiin paikallislehteen juttu. Inkeri Risla oli toimittajana.
Vesa Heikkinen piirsi kuvat ja nyttemmin edesmenneen Kalevi Prakkulan kalustolla tehtiin yli 400 metriä tietä eli nykyinen Petterinpolku, osittain em. henkilön maiden läpi. Keminmaan kunta tuki jonkin verran em. tien tekoa, johon tarvittiin myös ojarumpuja.
Tehtiin myös lampi ja kaivettiin ojia. Tehtiin myös maisemanhoidollisia metsähakkuita, lähinnä entisten peltojen ojakoivikkojen siistimistä Ostamani alueen ilme alkoi muuttua = kuivua ja puut lähtivät voimakkaaseen kasvuun.
Ensimmäisen tontin osti Antti ja Anneli Lääkkö perheineen. He saivat valita alueen parhaimman tontin.
Kulmatontille nousi komea talo varatorakennuksineen. Kivenheiton päässä ollut Katajarannan koulu sai kipeästi kaivattuja oppilaita
Loput meidän maastamme myytiin lapsiperheelle vuonna 1999, silloin vielä elettiin uskossa, että kyläkoulu säilyy.
Jatko ei sujunut niin kuin piti. Kaikesta huolimatta Katajarannan koulu lakkautettiin .
Lääköt muuttivat myöhemmin Keminmaasta, taitavat asustella nykyisin Oulun suunnalla.
Sunnarinkulman alueella on toinenkin omakotitalo varastoineen nykyisin. Todettakoon, että teimme/teetätimme aikanaan rakennusten pohjat ja perustukset...
Itse en ole käynyt alueella vuosikausiin. On ollut muita aktiviteettaja.
_____________________________________________________________________
Liedakkalan koulu on taas esillä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt akuutista oppilaspulasta ei ole kysymys vaan yksiselitteisesti rahasta...
Siitä tehtiin paikallislehteen juttu. Inkeri Risla oli toimittajana.
Tehtiin myös lampi ja kaivettiin ojia. Tehtiin myös maisemanhoidollisia metsähakkuita, lähinnä entisten peltojen ojakoivikkojen siistimistä Ostamani alueen ilme alkoi muuttua = kuivua ja puut lähtivät voimakkaaseen kasvuun.
Kulmatontille nousi komea talo varatorakennuksineen. Kivenheiton päässä ollut Katajarannan koulu sai kipeästi kaivattuja oppilaita
Itse en ole käynyt alueella vuosikausiin. On ollut muita aktiviteettaja.
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Kynttilät syttyivät Liedakkalan koulun muistoksi
TAPANI WALLÉN
Liedakkalan koulun ovet ovat kiinni koulujen alkaessa keskiviikkona. Maanantaina kyläläiset sytyttivät muistokynttilöitä koulun pihalle.
Tapani Wallén
Kynttilät syttyivät Liedakkalan koulun muistolle maanantai-iltana. Koulun ovet eivät enää avaudu koulujen syyslukukauden alkaessa keskiviikkona. Liedakkalassa vielä keväällä koulua käyneet 33 1-4-luokkalaista siirtyvät kunnan koulukeskukseen Laurilaan.
Liedakkalaiset pitävät koulunsa lakkautusta suurena vääryytenä.
– Varsinkin kun lakkautuksen perustelut ja säästölaskelmat ovat jatkuvasti muuttuneet, sanoo vanhempainyhdistyksen aktiiveihin kuuluva Pia Kokkonen. – Lakkauttamisesta ei tehty riittävän laajoja tutkimuksia, joissa olisi kuultu koululaisten ja kyläläisten näkemyksiä.
– Oppilasennuste lupaa, että Liedakkalan koululla opiskelisi parin vuoden kuluttua yli 50 1-6-luokkalaista. Siksi lakkauttaminen tuntuu varsin erikoiselta, sanoi vanhempainyhdistyksen puolesta Sanna Papunen kynttilöiden sytyttyä koulun edustalla.
– Pitää muistaa, että lakkautus koskee liedakkalalaisten lisäksi monia muitakin kyliä.
Koulun lakkauttamispäätös koki useammankin kierroksen kunnan luottamuselimissä, äänestystulokset vaihtelivat puolesta ja vastaan.
Liedakkalaiset valittivat lakkautuspäätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Oikeus tutki lähinnä muotoseikkoja eikä hyväksynyt valituksia, joita oli kaikkiaan kolme.
Kyläläiset hakevat nyt ratkaisua Korkeimmasta Hallinto-oikeudesta (KHO). Pia Kokkosen mukaan muotoseikkojen sijasta pitää selvittää lakkautuspäätöksen sisältöä ja perustelujen kestävyyttä.
KHO:n ratkaisua odotellessa kynttilät paloivat koulun pihalla ja koulun oppilaat pakkasivat koulureppunsa odottamaan kuljetusta kuntakeskukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti