Tosiaan syksy lähestyy ja lämmityskausi on alkamassa. Toki kesäähän tässä myös vielä odotellaan alkavaksi...
Olemme hankkineet viime vuosikymmenien aikana polttopuita monella eri tavalla. Aivan viime vuosina olemme ostaneet Erkki Mykkälältä Arpelasta hyviä, ns. ylivuotisia 50 cm mittaisia koivuklapeja/-halkoja. Niitä on vielä jonkin verran jäljellä, sillä viime talvena poltimme tontiltamme kaadetut, pätkityt ja pilkotut yli 60 vuotiaat männyt (4 kpl) sekä naapuriltamme saamamme suuren koivun...
Meillä on rakennuksissamme kolme tulipesää: Kaksi varaavaa takkaa sekä leivinuuni. Päärakennuksen takkaa olemme eniten viime vuosina lämmittäneet.
Meillä on rakennuksissamme kolme tulipesää: Kaksi varaavaa takkaa sekä leivinuuni. Päärakennuksen takkaa olemme eniten viime vuosina lämmittäneet.
Jututin viime keväänä alla olevan artikkelin halkoyrittäjää, Tuomo Patokoskea eräässä kemiläisessä marketissa. Hän tuli minulle tutuksi Stora Enson paperitehtaalla valvoessani Ammattiopisto Lappian prosessiosaston/paperilinjan oppilaita työssäoppimassa.
Tuomo kertoi jääneensä eläkkeelle ja olevansa halkoyrittäjä. Nykyään sana kilpailuttaminen on muodissa. Lähipäivinä tavoitteeni on kilpailuttaa ainakin em. puutoimittajat, sillä puukatokseemme sopii aikamoinen määrä puita...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kevätaurinko kuivattaa jo klapipinoja
Simolainen halkoyrittäjä kertoo parhaat vinkit polttopuiden tekoon
"Kevät on oikea hetki tehdä halkoja seuraavaa talvea varten", sanoo simolainen eläkeläinen ja halkoyrittäjä Tuomo Patokoski.
Hän syöttää edellissyksynä kaatamiaan koivunrunkoja traktorin voimalla toimivalle klapikoneelle omakotitalonsa takapihalla Simossa.
Kevät on Patokosken mukaan klapimiesten sesonkiaikaa. Kevätauringossa on mukava puuhastella ulkona. Hän latoo klapit pihalle pinoon rukkilavojen päälle, jossa ne saavat kuivua auringon paisteessa ja tuulessa koko kesän.
Klapipinon pitää olla selvästi irti maasta, jotta maakosteus ei pääse nousemaan ja lahottamaan puutavaraa. Maakosteuden estäminen on tärkeämpää kuin pinon kattaminen sateelta.
Stora Enson Kemin-tehtaalta eläkkeelle jäänyt paperimies on pannut varmuuden vuoksi pinojen alle myös käytöstä poistettua viirakangasta.
"Syksyllä siirrän halot katettuun varastoon, jossa on harvalaudoitus. Siellä pinoan ne uudelleen niin harvaan, että puiden raoista näkee läpi", Patokoski kuvailee.
Patokoski ei usko teoriaan, jonka mukaan klapit kuivuisivat paremmin, jos ne ladotaan kaarnapuoli alaspäin.
Tulisijassa saa polttaa vain kuivaa puuta, ei milloinkaan märkää, maalattua tai kyllästettyä puuta eikä roskia.
Ennen uuniin heittämistä puita pitäisi kuivattaa jonkin aikaa sisätiloissa.
Tuoreen puun kosteus on noin 50 prosenttia. Liiterissä kuivunut puu sisältää vettä 20 prosenttia ja sisällä kuivanut puu 15 prosenttia.
Kuiva halko tuntuu Patokosken mukaan kädessä kevyeltä. Hän hakkaa puita toisiinsa, jolloin kuuluu terävä helähdys.
Patokoski nimittää takkapuuta haloksi, vaikka muualla Suomessa sitä kutsutaan klapiksi.
Halko on virallisesti noin metrin pituinen, kertaalleen halkaistu puu. Pilke tai klapi on noin 25–50 senttimetrin pituinen halkaistu puu.
Patokoski suosittaa ostamaan klapit pinokuutiona, sillä heittokuutiossa joutuu maksamaan myös ilmasta.
"Heittokuutio maksaa Simosta peräkärryllä haettaessa 55 euroa ja pinokuutio 60 euroa", Patokoski kertoo. "Olen kuullut, että Helsingin seudulla polttopuut ovat kalliimpia."
Hän lämmittää omakotitalonsa haloilla. Talossa on keskuslämmitys.
"Puuta kuluu noin 20 kuutiota vuodessa. Meillä on myös puuhella ja saunassa tienkin puukiuas", Patokoski sanoo.
Tapio Mainio HS
SIMO
SIMO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti