Marjastusajat lähestyvät Suomessa, jolloin alla olevan tekstin informaatio on paikallaan, vaikka karhun kohtaaminen luonnossa on erittäin epätodennäköistä.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Miten toimia, jos metsässä tulee vastaan karhu?
KIMMO TASKINEN / HS
Mahdollisuus törmätä suurpetoihin Suomen metsissä on pieni, mutta olemassa. Ilveksiä elää Suomen luonnossa arviolta noin 3000, karhuja noin 1500, ja susia sekä ahmoja noin 200 kumpiakin.
Petoon törmääminen marjametsällä tai muuten on hyvin harvinaista, ja esimerkiksi karhun päätyminen samalle marjamättäälle johtuu aina jostain poikkeuksellisesta.
Näin siksi, että karhulla on hyvä haju- ja kuuloaisti, ja se välttelee ihmistä jo kaukaa. Parhaiten karhut saakin pidettyä loitolla pitämällä metsässä meteliä.
Näin siksi, että karhulla on hyvä haju- ja kuuloaisti, ja se välttelee ihmistä jo kaukaa. Parhaiten karhut saakin pidettyä loitolla pitämällä metsässä meteliä.
Joskus esimerkiksi tuuli saattaa kuitenkin tehdä karhulle tepposet, eikä se haista tai kuule ihmistä. Silloin on hyvä muistaa, että koskaan ei kannata sännätä suin päin karkuun. Karhu kun voittaa ihmisen niin juoksussa kuin vaikkapa puuhun kiipeämisessä.
Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Harri Norberg neuvoo, että karhun sattuessa kohdalle kannattaa pysyä rauhallisena.
Karhulle voi esimerkiksi jutella, mutta huutaa ei kannata. Näin eläimelle voi osoittaa, ettei uhkaa sitä millään tavalla.
Paikalta kannattaa perääntyä rauhallisesti, mutta selkää karhulle ei kannata kääntää, jotta näkee, mitä se tekee.
Vihainen karhu murisee, luimistelee korviaan, heiluttelee päätään ja käy etukumaraan.
Takajaloille nousu ei sen sijaan ole karhulta uhkaus, vaan niin tehdessään se pyrkii lähinnä saamaan paremman käsityksen tilanteesta.
Etumatkaansa voi parantaa jättämällä karhulle marjaämpärin, vaatteen tai repun haisteltavaksi. Jos karhu kaikesta huolimatta käy päälle, kannattaa heittäytyä maahan ja käydä sikiöasentoon ja suojata päätä ja niskaa käsillä.
Etumatkaansa voi parantaa jättämällä karhulle marjaämpärin, vaatteen tai repun haisteltavaksi. Jos karhu kaikesta huolimatta käy päälle, kannattaa heittäytyä maahan ja käydä sikiöasentoon ja suojata päätä ja niskaa käsillä.
Kaikista petohavainnoista, myös pelkistä jäljistä ja ulosteista, tulisi ilmoittaa myös paikallisen riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilölle. Niistä saadaan kerättyä arvokasta tietoa suurpetojen liikkeistä ja levinneisyydestä, Suomen riistakeskuksesta muistutetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti