perjantai 31. heinäkuuta 2015

Digitalisaatiosta suomalaisten ylipainon "keppihevonen"...

Välillä olen arvostellut - kriittisestikin - Taneli Heikan tekstejä. Syynä lienee se, että ne ovat menneet minulta "yli hilseen" = en ole yksinkertaisesti ymmärtänyt niitä. Tällä kerralla alla oleva teksti on lähes järkeenkäyvä ja aikalailla selkeä, vaikka kirjoittajan tuttua lennokkuutta siinä esiintyykin...

Hän mainitsee, että tiettyjä terveyden kannalta tärkeitä elintapoja olisivat esimerkiksi pulssia kohottava liikunta, metsissä vaeltelu ja kuorolaulu, vähäkalorinen ja kasvispitoinen ruokailu, riittävää uni, kohtuullinen punaviinin nauttiminen ja hengailu ruotsia puhuvissa hauskoissa lähiyhteisöissä.

Siinäpä ne mahdolliset liikakilot alkaisivat tippua!

Ehkä lähes elitististä luetteloa voisi hiukan täydentää ja sopivasti rahvaanomaistaa...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Digitalisaatiosta apua taistelussa ylipainoa vastaan

ELÄMÄ  
Taneli Heikka 
Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.
Kävin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa viitisentoista vuotta sitten.

"Emme ole koskaan nähneet ylipainoista skandinaavia", isäntäni hämmästelivät. Se oli liioitteleva kohteliaisuus, jonka tarkoitus oli tunnustaa, että Amerikka on hävinnyt pelin ylipainoepidemian kanssa.
Amerikkalaisiin verrattuna Pohjolassa todella on eletty terveesti. Mutta 80-luvulta alkaen – niin sanotun hyvinvointivaltion kukoistuskauden ajan – Suomikin on turvonnut. Kun nyt käyn lomalla Suomessa, en enää huomaa kovin suurta eroa Yhdysvaltoihin
Roskaruoan, alkoholin ja liikkumattomuuden lihottamat perheet täyttävät puuhamaat ja kesäfestivaalit.
Tiedämme, että Yhdysvalloissa markkinoihin perustuva sosiaali- ja terveydenhoitosysteemi ei pysty taklaamaan ylipainoepidemiaa. Mutta miksi ylivertaisena pitämämme hyvinvointivaltion terveydenhoitojärjestelmä on lähes yhtä voimaton?

Nämä konstit saattavat toimia joillekin. Ehkä niitäkin voi (taas) kokeilla. Toisille puolestaan hinnalla ja saatavuudella ei ole merkitystä, ja rajoitusten lisäämiseen liittyy aitoja eettisiä ongelmia.

Voisimmeko pohtia myös sellaisia terveyden edistämisen tapoja, jotka vastaavat nykyaikaista käsitystä ihmisen luonteesta, oppimisesta ja muutoksesta, ja sairauksien monimutkaisesta synnystä?
Hyvinvointivaltion kansanterveydelliset aseet ovat parhaimmillaan neutraaleita, useammin järeitä ja rankaisevia: jos valistus ei pure, otetaan käyttöön verot ja kiellot. Sokerille ja rasvalle haittavero! Alkoholi ja tupakka entistä kalliimmaksi ja saatavuuteen lisää rajoituksia!
Ihminen tarvitsee uskoa siihen, että voi muuttua, ja lisäksi riittävän houkuttelevan palkinnon onnistumisesta.

Tässä suhteessa suomalainen sosiaalivakuutusjärjestelmä on kannustinloukku. Aivan kuin työttömien kannustinloukuissa, joissa töihin meneminen ei paranna omaa taloutta, terveisiin elämäntapoihin siirtyjä ei saa yhteiskunnalta tunnustusta. Hän maksaa veroissa entisen suuruisen maksun käyttämättä jäävästä terveydenhoidosta.
Entä, jos terveysvakuutusjärjestelmä kiittäisi elintapojen muutoksesta osana sitä tukevaa yhteisöä?

Ennen tällainen oli mahdotonta, koska yksilöiden elämäntapamuutosten tarkkailu oli teknisesti kalliimpaa kuin systeemin mahdolliset hyödyt. Lisäksi yhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi jatkuvasti mukana useita (elin)toimintoja tallentavia digitaalisia laitteita, pidettiin tieteisfantasiana.
Nyt nämä koneet ovat totta, ja digitalisaatio on romahduttanut tiedon keräämisen kustannukset.
Älyrannekkeet ja puhelinten terveyssovellukset ovat suosittuja. Edulliset geenitestit tuovat aivan uutta tietoa sairauksien riskeistä. Ymmärrämme, että terveys on monimutkaisten, osittain tuntemattomien tekijöiden summa, mutta samalla uskomme, että tietoon perustuvat, pienet ratkaisut yhdessä muiden kanssa johtavat parempaan.

Voisiko tässä olla kansanterveyden työkalupakkiin yksi lisä, joka yhdistää neljä megatrendiä – digitalisaation, uuden yhteisöllisyyden, geenitiedon ja kaikkialla läsnä olevan internetin?
Ehdotus kokeiluhankkeeksi: muodostetaan terveysvakuutusrahasto.

Rahaston osakkaat – kokeiluun lähtevät kansalaiset – sitoutuvat (yksin tai yhteisöissä) monitoroimaan tiettyjä terveyden kannalta tärkeitä elintapojaan: esimerkiksi pulssia kohottavaa liikuntaa, metsissä vaeltelua ja kuorolaulua, vähäkalorista ja kasvispitoista ruokailua, riittävää unta, kohtuullista punaviinin nauttimista, ja hengailua ruotsia puhuvissa hauskoissa lähiyhteisöissä.
Toimet kirjautuvat talteen älyrannekkeen avulla. Hyvistä valinnoista palkittaisiin kasvavilla osuuksilla rahastoon.
Pääomaa voisi käyttää esimerkiksi vanhuusiän hoivan ostoon.
Monia hyviä harrastuksia (ehkä poikkeuksena punaviinin siemailu) tuetaan verovaroista jo nyt. Kokeiluhanke vain toisi universaalin terveydenhoidon rinnalle ennaltaehkäisevän, kansalaisten valintoihin perustuvan täsmätyökalun.
Parhaimmillaan järjestelmästä voi tulla vientikelpoinen palvelu, jonka tuotoilla kehitetään uusia, entistä älykkäämpiä terveyspalveluita kaikille kansalaisille.
Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti