Meilläkin on kohta puunhankinta edessä...

Tosiaan syksy lähestyy ja lämmityskausi on alkamassa. Toki kesäähän tässä myös vielä odotellaan alkavaksi...

Olemme hankkineet viime vuosikymmenien aikana polttopuita monella eri tavalla. Aivan viime vuosina olemme ostaneet Erkki Mykkälältä Arpelasta hyviä, ns. ylivuotisia 50 cm mittaisia koivuklapeja/-halkoja. Niitä on vielä jonkin verran jäljellä, sillä viime talvena poltimme tontiltamme kaadetut, pätkityt ja pilkotut yli 60 vuotiaat männyt (4 kpl) sekä naapuriltamme saamamme suuren koivun...

Meillä on rakennuksissamme kolme tulipesää: Kaksi varaavaa takkaa sekä leivinuuni. Päärakennuksen takkaa olemme eniten viime vuosina lämmittäneet.

Jututin viime keväänä alla olevan artikkelin halkoyrittäjää, Tuomo Patokoskea eräässä kemiläisessä marketissa. Hän tuli minulle tutuksi Stora Enson paperitehtaalla valvoessani Ammattiopisto Lappian prosessiosaston/paperilinjan oppilaita työssäoppimassa.

Tuomo kertoi jääneensä eläkkeelle ja olevansa halkoyrittäjä. Nykyään sana kilpailuttaminen on muodissa. Lähipäivinä tavoitteeni on kilpailuttaa ainakin em. puutoimittajat, sillä puukatokseemme sopii aikamoinen määrä puita... 

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Kevätaurinko kuivattaa jo klapipinoja

Simolainen halkoyrittäjä kertoo parhaat vinkit polttopuiden tekoon

KOTIMAA 16.4.2015 2:00

Tapio Mainio

HELSINGIN SANOMAT

"Kevät on oikea hetki tehdä halkoja seuraavaa talvea varten", sanoo simolainen eläkeläinen ja halkoyrittäjä Tuomo Patokoski.

Hän syöttää edellissyksynä kaatamiaan koivunrunkoja traktorin voimalla toimivalle klapikoneelle omakotitalonsa takapihalla Simossa.

Kevät on Patokosken mukaan klapimiesten sesonkiaikaa. Kevätauringossa on mukava puuhastella ulkona. Hän latoo klapit pihalle pinoon rukkilavojen päälle, jossa ne saavat kuivua auringon paisteessa ja tuulessa koko kesän.

Fakta

Koivulla paras lämpöarvo

Lukema kertoo, montako kilowattituntia sähköä pinokuutiometri puuta vastaa energialtaan.

 Koivu: 1 700 kWh

 Mänty: 1 360 kWh

 Haapa: 1 330 kWh

 Kuusi: 1 320 kWh

 Leppä: 1 230 kWh

Lähde: VTT

Klapipinon pitää olla selvästi irti maasta, jotta maakosteus ei pääse nousemaan ja lahottamaan puutavaraa. Maakosteuden estäminen on tärkeämpää kuin pinon kattaminen sateelta.

Stora Enson Kemin-tehtaalta eläkkeelle jäänyt paperimies on pannut varmuuden vuoksi pinojen alle myös käytöstä poistettua viirakangasta.

"Syksyllä siirrän halot katettuun varastoon, jossa on harvalaudoitus. Siellä pinoan ne uudelleen niin harvaan, että puiden raoista näkee läpi", Patokoski kuvailee.

Patokoski ei usko teoriaan, jonka mukaan klapit kuivuisivat paremmin, jos ne ladotaan kaarnapuoli alaspäin.

Tulisijassa saa polttaa vain kuivaa puuta, ei milloinkaan märkää, maalattua tai kyllästettyä puuta eikä roskia.

Ennen uuniin heittämistä puita pitäisi kuivattaa jonkin aikaa sisätiloissa.

Tuoreen puun kosteus on noin 50 prosenttia. Liiterissä kuivunut puu sisältää vettä 20 prosenttia ja sisällä kuivanut puu 15 prosenttia.

Kuiva halko tuntuu Patokosken mukaan kädessä kevyeltä. Hän hakkaa puita toisiinsa, jolloin kuuluu terävä helähdys.

Patokoski nimittää takkapuuta haloksi, vaikka muualla Suomessa sitä kutsutaan klapiksi.

Halko on virallisesti noin metrin pituinen, kertaalleen halkaistu puu. Pilke tai klapi on noin 25–50 senttimetrin pituinen halkaistu puu.

Patokoski suosittaa ostamaan klapit pinokuutiona, sillä heittokuutiossa joutuu maksamaan myös ilmasta.

"Heittokuutio maksaa Simosta peräkärryllä haettaessa 55 euroa ja pinokuutio 60 euroa", Patokoski kertoo. "Olen kuullut, että Helsingin seudulla polttopuut ovat kalliimpia."

Hän lämmittää omakotitalonsa haloilla. Talossa on keskuslämmitys.

"Puuta kuluu noin 20 kuutiota vuodessa. Meillä on myös puuhella ja saunassa tienkin puukiuas", Patokoski sanoo.

Tapio Mainio HS
SIMO

Voi turhuuksien turrhuutta...

Mitäpä tuohon muuta osaa sanoa. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, että raavaat känsäkouraiset suomalaismiehetkin pelaavat mokomia pelejä - tuntitolkulla...

Suora nettilainaus Talouselämä-lehdestä hiukan tuunattuna:

Isku fanien kasvoille" – Angry Birds 2:n rahastukselle täystyrmäys

31.7.2015 12:51 Mashable-teknologiasivusto teilaa Angry Birds 2:n pelinsisäisiin ostoksiin perustuvan rahastusmallin.

Rovion supersuositun Angry Birdsin jatko-osa Angry Birds 2 tuli eilen ladattavaksi Applen ja Googlen sovelluskauppoihin. Rovion mukaan pelistä on jo ehtinyt muodostua hitti, sillä sitä on ladattu yli miljoona kappaletta.

Arvostelijan suurin kiukku kohdistuu siiten, että pelaajalla on käytössään viisi "elämää" kentän selvittämiseksi. Jos näiden aikana kenttä ei mene läpi (tai pelaaja keskeyttää kentän pelaamisen), seuraava yritys on vasta puolen tunnin päästä.Anfry Birds 2 perustuu free-to-play-mekaniikaan, eli Rovio rahastaa pelinsisäisillä ostokisilla. Tämä ei ole miellyttänyt ison amerikkalaisen Mashablen arvostelijaa, joka luonnehtii peliä ilmaisulla "free-to-play fail".

Vaihtoehtona odottelulle on mainoksen katselu. Toinen vaihtoehto on käyttää pelinsisäisenä valuuttana toimivia jalokiviä, joita ostetaan oikealla rahalla.

– Free-to-play-mekaniikan heikkoudet tulevat näkyviin vasta myöhemmin pelissä, kun päästään hankalampiin kenttiin asti, Mashable kirjoittaa.

Myöhemmin pelissä kenttien selvittämiseksi tarvetta tulee myös loitsuille, joita pääsee hamstraamaan samaisia jalokiviä hankkimalla.

Mashable pitää free-to-playta peliin päälle liimattuna elementtinä ja kaikesta näkee, ettei Angry Birdsiä ole suunniteltu siihen.

– Rovion yritykset liittää pelinsisäiset ostokset Angry Bidsiin tuhoavat juuri sen, mikä pelissä on hauskaa: Yrittää haastetta uudelleen ja uudelleen, kunnes olet ammattilainen, arvostelija toteaa.

Mashablen mielestä peli voisi olla menestyksekäs perinteisenä premium-pelinä, josta maksetaan kerran oston yhteydessä.

– Rovio päätti lypsää fanejaan free-to-play-kolikkoleikillä. Se ei ole oikein. Se on isku vasten kasvoja kaikille, jotka ovat tukeneet pelisarjaa vuodesta 2009 asti. Se on vähemmän kuin mitä omistautunut fani ansaitsee. Vältä tätä, Mashable lopettaa.

Kehuja peli saa Arena-nimisestä moninpelihaastetilasta sekä sekä uusista pomotaisteluista. Nämä jäävät kuitenkin murskaritiikin taakse.

Mashable ei ole arviossaan yksin. Myös Slashgear tylyttää pelin ansaintalogiikka ja pitää sarjan ykkösosaa tämän vuoksi parempana.

Phone Arena antaa pelille positiivisen kokonaisarvion, mutta yhtyy edellisiin pelinsisäisten ostosten ärsyttävyydessä.

Digitalisaatiosta suomalaisten ylipainon "keppihevonen"...

Välillä olen arvostellut - kriittisestikin - Taneli Heikan tekstejä. Syynä lienee se, että ne ovat menneet minulta "yli hilseen" = en ole yksinkertaisesti ymmärtänyt niitä. Tällä kerralla alla oleva teksti on lähes järkeenkäyvä ja aikalailla selkeä, vaikka kirjoittajan tuttua lennokkuutta siinä esiintyykin...

Hän mainitsee, että tiettyjä terveyden kannalta tärkeitä elintapoja olisivat esimerkiksi pulssia kohottava liikunta, metsissä vaeltelu ja kuorolaulu, vähäkalorinen ja kasvispitoinen ruokailu, riittävää uni, kohtuullinen punaviinin nauttiminen ja hengailu ruotsia puhuvissa hauskoissa lähiyhteisöissä.

Siinäpä ne mahdolliset liikakilot alkaisivat tippua!

Ehkä lähes elitististä luetteloa voisi hiukan täydentää ja sopivasti rahvaanomaistaa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Digitalisaatiosta apua taistelussa ylipainoa vastaan

ELÄMÄ 30.7.2015 8:48 Päivitetty: 31.7.2015 8:17

KOLUMNI

Taneli Heikka 

Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.

Kävin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa viitisentoista vuotta sitten.

"Emme ole koskaan nähneet ylipainoista skandinaavia", isäntäni hämmästelivät. Se oli liioitteleva kohteliaisuus, jonka tarkoitus oli tunnustaa, että Amerikka on hävinnyt pelin ylipainoepidemian kanssa.

Amerikkalaisiin verrattuna Pohjolassa todella on eletty terveesti. Mutta 80-luvulta alkaen – niin sanotun hyvinvointivaltion kukoistuskauden ajan – Suomikin on turvonnut. Kun nyt käyn lomalla Suomessa, en enää huomaa kovin suurta eroa Yhdysvaltoihin
Roskaruoan, alkoholin ja liikkumattomuuden lihottamat perheet täyttävät puuhamaat ja kesäfestivaalit.

Tiedämme, että Yhdysvalloissa markkinoihin perustuva sosiaali- ja terveydenhoitosysteemi ei pysty taklaamaan ylipainoepidemiaa. Mutta miksi ylivertaisena pitämämme hyvinvointivaltion terveydenhoitojärjestelmä on lähes yhtä voimaton?

Nämä konstit saattavat toimia joillekin. Ehkä niitäkin voi (taas) kokeilla. Toisille puolestaan hinnalla ja saatavuudella ei ole merkitystä, ja rajoitusten lisäämiseen liittyy aitoja eettisiä ongelmia.
Voisimmeko pohtia myös sellaisia terveyden edistämisen tapoja, jotka vastaavat nykyaikaista käsitystä ihmisen luonteesta, oppimisesta ja muutoksesta, ja sairauksien monimutkaisesta synnystä?
Hyvinvointivaltion kansanterveydelliset aseet ovat parhaimmillaan neutraaleita, useammin järeitä ja rankaisevia: jos valistus ei pure, otetaan käyttöön verot ja kiellot. Sokerille ja rasvalle haittavero! Alkoholi ja tupakka entistä kalliimmaksi ja saatavuuteen lisää rajoituksia!

Ihminen tarvitsee uskoa siihen, että voi muuttua, ja lisäksi riittävän houkuttelevan palkinnon onnistumisesta.

Tässä suhteessa suomalainen sosiaalivakuutusjärjestelmä on kannustinloukku. Aivan kuin työttömien kannustinloukuissa, joissa töihin meneminen ei paranna omaa taloutta, terveisiin elämäntapoihin siirtyjä ei saa yhteiskunnalta tunnustusta. Hän maksaa veroissa entisen suuruisen maksun käyttämättä jäävästä terveydenhoidosta.

Entä, jos terveysvakuutusjärjestelmä kiittäisi elintapojen muutoksesta osana sitä tukevaa yhteisöä?

Ennen tällainen oli mahdotonta, koska yksilöiden elämäntapamuutosten tarkkailu oli teknisesti kalliimpaa kuin systeemin mahdolliset hyödyt. Lisäksi yhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi jatkuvasti mukana useita (elin)toimintoja tallentavia digitaalisia laitteita, pidettiin tieteisfantasiana.
Nyt nämä koneet ovat totta, ja digitalisaatio on romahduttanut tiedon keräämisen kustannukset.

Älyrannekkeet ja puhelinten terveyssovellukset ovat suosittuja. Edulliset geenitestit tuovat aivan uutta tietoa sairauksien riskeistä. Ymmärrämme, että terveys on monimutkaisten, osittain tuntemattomien tekijöiden summa, mutta samalla uskomme, että tietoon perustuvat, pienet ratkaisut yhdessä muiden kanssa johtavat parempaan.

Voisiko tässä olla kansanterveyden työkalupakkiin yksi lisä, joka yhdistää neljä megatrendiä – digitalisaation, uuden yhteisöllisyyden, geenitiedon ja kaikkialla läsnä olevan internetin?

Ehdotus kokeiluhankkeeksi: muodostetaan terveysvakuutusrahasto.

Rahaston osakkaat – kokeiluun lähtevät kansalaiset – sitoutuvat (yksin tai yhteisöissä) monitoroimaan tiettyjä terveyden kannalta tärkeitä elintapojaan: esimerkiksi pulssia kohottavaa liikuntaa, metsissä vaeltelua ja kuorolaulua, vähäkalorista ja kasvispitoista ruokailua, riittävää unta, kohtuullista punaviinin nauttimista, ja hengailua ruotsia puhuvissa hauskoissa lähiyhteisöissä.
Toimet kirjautuvat talteen älyrannekkeen avulla. Hyvistä valinnoista palkittaisiin kasvavilla osuuksilla rahastoon.
Pääomaa voisi käyttää esimerkiksi vanhuusiän hoivan ostoon.

Monia hyviä harrastuksia (ehkä poikkeuksena punaviinin siemailu) tuetaan verovaroista jo nyt. Kokeiluhanke vain toisi universaalin terveydenhoidon rinnalle ennaltaehkäisevän, kansalaisten valintoihin perustuvan täsmätyökalun.
Parhaimmillaan järjestelmästä voi tulla vientikelpoinen palvelu, jonka tuotoilla kehitetään uusia, entistä älykkäämpiä terveyspalveluita kaikille kansalaisille.

Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.

Mahtavaa Valmet - Hyvä Suomi...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan...

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Analyytikko: Valmetille ei ole näkyvissä mustia pilviä

 30.7.2015 19:24

SijoittaminenOsakkeetTeollisuusTulokset

KUVA: VALMET

Sellu-, paperi- ja energiateollisuuden palvelutoimittajalta Valmetilta odotettiin toisella neljänneksellä tuloskohennusta, mutta yhtiö onnistui silti yllättämään kovalla kasvullaan.

”Valmetin toisen neljänneksen tulos oli selvästi omia odotuksiani ja konsensusodotuksia parempi”, Inderesin analyytikko Antti Viljakainenmyöntää.

Tulos yllätti myös sijoittajat, sillä Valmetin osake ampaisi tulosjulkistuksen jälkeen yli kahdeksan prosentin nousuun. Viljakainen nostaa Valmetin tuloksesta esiin erityisesti kannattavuuden nousun lähemmäs tavoitehaarukan puoliväliä. Myös tilausvirrassa ja Palvelut-liiketoimintalinjalla oli nähtävissä hyvää kehitystä.

”Kannattavuus parani korkeamman liikevaihdon kautta, ja bruttokate kehittyi myös varsin hyvin."

Viljakaisen mukaan markkinoilla suhtauduttiin epäileväisesti uuteen Automaatio-linjaan, kun ensimmäinen kvartaali sujui huonosti. Valmetin puolella Automaatio-onnistui kuitenkin saamaan vahvan alun. Viljakainen uskoo, että strategisesti Automaatio-linja täydentää hyvin Valmetin portfoliota.

”Automaatiolla on positiivinen vaikutus kokonaisuuteen, sillä se on vakaa liiketoiminta, joka tasoittaa Valmetin muuten syklistä portfoliota.”

Juurikaan heikkouksia tuloksesta ei Viljakaisen mukaan löydy.

”Suhteessa odotuksiin ei ollut oikeastaan muita heikkouksia kuin kertaerät. Kurssireaktio kuitenkin osoittaa, että markkinat osaavat katsoa kertaerien läpi.”

Valmetin tulevaisuuden kehityskohteeksi Viljakainen nimeää kannattavuuden. Yhtiö on myös itse sanonut painopisteen olevan kannattavuuden parantamisessa.

”Toisella kvartaalilla yhtiön kannattavuus oli ensimmäistä kvartaalia parempi, mutta ei kannattavuutta vielä voi hyväksi kutsua, sillä se ei ole edes puolivuositasolla tavoitehaarukassa. Sillä saralla riittää vielä töitä, ennen kuin Valmet pystyy raportoimaan kokonaisen vuoden tavoitetason kannattavuutta.”

Viljakainen kertoo olevansa suhteellisen luottavainen Valmetin tulevaisuuden näkymiin. Hän uskoo, että Valmetin tärkeältä markkina-alueelta Euroopalta voisi odottaa elpymistä jo lähitulevaisuudessa.

Valmetin Palvelut-liiketoiminta on vetänyt tasaisen vakaasti. Paperia lukuun ottamatta metsäsektorin kapasiteetin käyttöaste on korkea, ja palvelukauppaa on odotettavissa jatkossakin.

”Ihan hyvillä mielin yhtiö voi jatkaa eteenpäin, sillä ainakaan kovin mustia pilviä ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessa, nyt kun markkinakin on elpynyt.”

Vanhaa ammattikouluasiaa Kemissä...

Tapasin tänään Kemin kulttuurikeskuksessa henkilön, joka oli lomailemassa vaimonsa kanssa Kemissä.

Tapaavat käydä täällä silloin tällöin. Keskustelimme hetken ja kuinka ollakaan keskustelumme ajautui "vanhoihin hyviin aikoihin" - muun muassa Kemin ammattikoulun/ammattioppilaitoksen "itsenäisyyden aikoihin".

Keskustelumme ryydittämä katselin vanhoja tekstejäni, joista otan yhden esimerkiksi sen hetkisistä ajatuksistani. Tämä on niitä minun superkilttejä tekstejäni...

Vanha tekstini:

TIIVISTETTYÄ AMMATTIKOULUASIAA PAIKALLISPOLITIIKALLA RYYDITETTYNÄ...

Tunnustan pitäväni tarinoista, erityisesti loogisesti etenevistä, joskus jopa                               hiukan rönsyilevistäkin tarinoista. Toivon niistä olevan edes jotain opittavaa                           jokapäiväiseen elämänmenoon. Itse olen ollut onnettoman sinisilmäinen, naiivi                       ja luottavainen enkä ole pystynyt lukemaan riittävän tarkasti ja realistisesti ajan                     merkkejä.

                   Ajattelin taannoin muun muassa, että Kemin kaupungin asema                                        talousalueemme koulutuskeskuksena on kiistaton ja vakaa.

Viime vuosina – eläkkeelle jäätyäni – olen kuitenkin aistinut ainakin sen                                 tosiasian, että elämä kaiken kaikkiaan on totaalista politiikkaa ja hyväveli-/-                             sisko- tämämulletuosulle-reaaliraakailua,joka ainut hetki, näin se vaan on,                             vaikka en sitä hyväksykään.

Kemissä on annettu koulumuotoista, monialaista ammattiopetusta pitkään. On                      syntynyt turvallinen mielikuva, ammatillista peruskoulutusta annetaan                                    paikkakunnalla hamaan tulevaisuuteen. Valitettavasti mielikuva on muuttunut                        osittain murheelliseksi harhakuvaksi…

Kemi on ollut tyypillinen ns. savupiippupaikkakunta, jossa kaksi tehdasta on hallinnut maisemaa ja työmarkkinoita, kohtalaisen voimallisesti myös paikallispolitiikkaa Kemin kaupungin työntekijöiden/virkamiesten ja luottamushenkilöiden myötä.

On ollut luonnollista, että poliittisesti Kemin ammattikoulun ja ammattioppilaitoksen johto on ollut takavuosikymmeninä tiukasti vasemmistolla.

Entiseen aikaan tiukasti ja yksiselitteisesti kommunisteilla, SKP/SKDL:n sittemmin puolueen ”yhtenäistymisen/irtiottojen” ja nimenmuutoksen myötä Vasemmistoliiton hallussa.

Sittemmin Vasemmistoliiton ote johdossa on poliittisen painoarvon vähenemisen ja ilmeisesti sisäisen hajaannuksen myötä kirvonnut ja valta luisui selkeästi pääasiassa SDP:n käsiin.

Kemin kaupungin vetäytyessä ammatillisen koulutuksen yksittäisvastuusta nykyisen kuntayhtymän pihtisynnytysprosessissa, poliittinen päätöstilanne muuttui olennaisesti joka antoi suhdelukujen kalkylaattorinäpyttelyyn uutta ulottuvaisuutta.

Nykyisessä Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappiassa on mukana kaiken kaikkiaan yhdeksän kuntaa.

Tuntuu siltä, että päätösprosessia pyörittävät viime kädessä Keskusta-johtoiset jokivarsien pikkukunnat Tornion holhouksessa.

Muutosten tuulet ovat puhaltaneet viime vuosina koulutuskuntayhtymässä eikä tuuli tunnu laantuvan. Muutosten tuulia ovat hallinneet viime aikoina perinteisten säästöpäätösten lisäksi valtionvallan/Opetus- ja kulttuuriministeriön taholta tulevat oppilasmäärien leikkaukset sekä ammattiopiston että ammattikorkeakoulun puolelle.

Lisäksi tammikuussa 2014 käynnistyy osakeyhtiöpohjainen Lapin ammattikorkeakoulu.

Herää aiheellisesti kysymyksiä:

Onko kemiläisillä/yleensäkin talousalueemme nuorilla mahdollisuus saada monipuolista koulutusta kotipaikkakunnallaan lähitulevaisuudessa?

Onko niukkuutta jaettu tasapuolisesti viimeisten vuosien aikana?

Onko ns. päällekkäisyyksiä purettaessa noudatettu yleisesti hyväksyttävää ja edes kohtuullista tasapuolisuutta?

Lisäksi ovatko päätökset kulminoituneet liiaksi Kemin ja Tornion väliseksi kissanhännenvedoksi?

En mielelläni muistele menneitä. Kuitenkin on rehellisesti todettava, että nykyistä Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappiaa kasattaessa kemiläisiä päättäjiä vedettiin kölin alta mennen tullen. Torniolaiset osaavat juonia tiukan paikan tullen.

Sama meno näyttää jatkuvan Lapin ammattikorkeakoulua pystyyn nostettaessa. Ainoa ero edelliseen verrattuna, että Rovaniemi päällepäsmäröi ja Kemi ja Tornio jäävät mopen osalle.

Kemin ammatillisen koulutuksen osalta – viimeisten rapiat kahdenkymmenen vuoden ajalta – lakkautettujen opintolinjojen luettelo on murheellista luettavaa.

Kemiläiset nuoret ovat joutuneet yhä enemmän hakeutumaan muualle                                  opiskelemaan ammatillisten opintolinjojen vähetessä.

Entisestä monialaisesta, Kemin kaupungin omistamasta/hallinnoimasta Kemin ammattioppilaitoksesta on jäljellä ainoastaan rippeet – todella murheellista.

Pohdiskeluterveisin

                   Aki Pyykkö

                   Opetusalan eläkeläinen Kemistä

Kemi Suomen mato-onginnan Mekaksi(ko)?

Niin kuin olen aiemmin maininnut, uusien tekstien lisäksi selailen vanhoja, lähinnä 2000-luvun alkupuolen tekstejäni ja mahdollisesti niitä hiukan päivitän.

Tästä asiasta olen kirjoittanut aikaisemminkin. Asia on edelleen ajankohtainen.

Tein 2000-luvun alkupuolella - tarkemmin vuonna 2003 - alla olevan, virallisen esityksen Kemin kaupunginhallitukselle:

ASIA: PERIAATEPÄÄTÖS JULISTAUTUMISESTA ”KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA”, AJATUKSEN AVOIN TUTKIMINEN JA ASIAN ETEENPÄIN SAATTAMINEN

___________________________________________________________

Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä:

+ monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä
 

Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen.

Kemi on kiistatta merkittävä merikaupunki. Olemmeko kyenneet hyödyntämään merta, ranta-alueita ja läheisyyden saaria riittävästi?

Tyytyväisyys koostuu usein pienistä, yksinkertaisista asioista...

Kemin uusi rantamakasiini on valmistunut, sille löytynee monipuolista käyttöä lähitulevaisuudessa, oletettavasti myös Kemin kaupungin ohi kiitävän turistivirran pysäyttämiseksi/ohjaamiseksi rantaan liittyvää käyttöä.

KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA? KYLLÄ!

Perinteinen mato-onginta on yksinkertainen, perin juurin suomalaiseen elämänmenoon liittyvä asiakokonaisuus, joka on erittäin rentouttava jopa terapeuttinen harrastus.

Monet, myös turistit haluaisivat kesällä onkia tai talvella pilkkiä, mutta siihen ei useinkaanole asiallisesti järjestettyjä mahdollisuuksia riittävän täydellisine oheispalveluineen.

Ehdotus

Ehdotan, että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen Kemin julistautumisesta SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKAKSI, tutkii/tutkituttaa avoimesti mahdollisuudet nimenomaan harrastuksenomaiseen pienkalastukseen liittyvien palvelujen toteuttamiseksi tarvittavat asiakokonaisuudet.

Ehdotus- ja yhteistyöterveisin

Aki Pyykkö

kaupunginvaltuuston varajäsen

kulttuurilautakunnan jäsen

__________________________________________________________

Valitettavasti asia ei ole - toistaiseksi -edennyt toteutukseen. Aikanaan sain epävirallisesti kuulla, että tuo mainitsemani Mekka-sana oli aiheuttanut ehdotuksessani keskustelua.

Joskus se on vähästä kiinni! 

Tosin myöhäisemmässä vaiheessa tehtiin lähes vastaavantyyppinen esitys mutta sekään ei ole johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin...

Kuitenkin koko ajan pohditaan Perämeren pohjukkaan uusia, pieniäkin ideatoteutuksia. Tässä olisi yksi sellainen, josta kukaties voisi kasvaa "oma juttunsa/tapahtuma" hyvin organisoituna...

Kirottu, kirottu, kirottu veto-oikeus...

Tässäkin murheellisessa ja traagisessa tapauksessa viime kädessä voimme onneksi todeta, että totuus ei pala tulessakaan...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Venäjä torjui veto-oikeudellaan YK:n ehdotuksen MH17-lennon alas ampumisen tutkimisesta

ULKOMAAT 29.7.2015 23:15

Jukka Hiiro

HELSINGIN SANOMAT

DOMINIQUE FAGET / AFP

Hollannista Malesiaan matkalla ollut matkustajakone ammuttiin alas Itä-Ukrainassa viime vuoden heinäkuussa.

Venäjä torjui myöhään keskiviikkona veto-oikeudellaan YK:n turvaneuvoston ehdotuksen kansainvälisestä tuomioistuimesta, joka olisi perustettu selvittämään Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumista Itä-Ukrainassa. Tuomioistuinta ehdottivat Malesia, Australia, Alankomaat ja Ukraina.

YK:n keskiviikkoisessa kokouksessa tuomioistuimen perustamista puolsi 15:sta osallistujamaasta 11.

Ehdotusta vastaan olivat Venäjä, Kiina, Angola ja Venezuela.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin kerrottiin aiemmin nimittäneen ehdotusta tuomioistuimen perustamisesta ”ennenaikaiseksi ja vahingolliseksi”, kun hän keskusteli aiheesta Hollannin pääministerin Mark Rutten kanssa.

Levada-keskuksen kesäkuussa tekemän kyselytutkimuksen mukaan venäläisistä lähes puolet piti ajatusta tuomioistuimen perustamisesta täysin tai lähes kannatettavana. 34 prosenttia ei ottanut kantaa, ja vain 19 prosenttia vastusti ehdotusta.

Kyselytutkimuksen mukaan selvä enemmistö venäläisistä syyttää MH17:n alas ampumisesta joko Ukrainan asevoimia tai Kiovan vallanpitäjiä tai molempia. Vain kolme prosenttia arveli syylliseksi "Donetskin kansantasavallan" taistelijat, ja kaksi prosenttia arveli, että syyllinen on Venäjä.

Hollannin Amsterdamista Malesian Kuala Lumpuriin matkalla ollut matkustajakone ammuttiin alas Itä-Ukrainassa viime vuoden heinäkuussa ja koneessa olleet 298 matkustajaa kuolivat. Koneessa oli 283 matkustajaa ja 15 miehistön jäsentä.