Pankkiirien toiminnasta järkyttyneen toimittajan teesit: "Näin tuhoisa kriisi estettäisiin"
Pankkimaailmaan perehtynyt toimittaja Joris Luyendijk maalasi keskiviikon A-studiossa synkän kuvan pankkiireista ja uhkaavasta uudesta kriisistä. Luyendijkillä on kuitenkin myös ratkaisuehdotuksia, joilla uusi finanssikriisi voitaisiin estää.
Hollantilaistoimittaja Joris Luyendijk perehtyi kahden vuoden ajan pankkiirien maailmaan. Hän haastatteli lähes 200 pankkiiria lähinnä Euroopan rahamaailman keskuksessa, Lontoossa.
Luyendijkin mukaan maailmaa uhkaa väistämättä uusi entistä rajumpi finanssikriisi. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen pankkien sääntelyä on kyllä kiristetty voimakkaasti, mutta Luyendijkin mielestä nämä toimet eivät käytännössä ratkaise ydinongelmia.
Sen sijaan Luyendijk esittää seuraavia toimenpiteitä finanssimaailman uudistamiseksi:
1. Pankit on pilkottava tarpeeksi pieniksi, jotta ne voivat kaatua normaaliin konkurssiin ilman, että niitä täytyy pelastaa.
Nykyisellään ns. megapankit ovat niin valtavia, että ne uhkaavat kaatuessaan viedä laajemman talouden mennessään. Siksi vastuun pankkien riskeistä kantavat viime kädessä veronmaksajat, jotka joutuvat pelastamaan pankit. Tämä lisää pankkien riskinottoa.
– En minä murehdi vaikkapa McDonald'sin taloustilanteesta. Jos McDonald's jostain syystä kaatuisi, en minä siitä joutuisi maksamaan. Mutta jos suuri pankki kaatuu, minäkin joudun maksamaan, Luyendijk selittää.
2. Erilaiset pankkitoiminnot on eriytettävä erilaisiin pankkeihin, ettei synny eturistiriitoja.
Vielä 1980-luvulle asti esimerkiksi normaalit liikepankit ja riskipitoisemmat investointipankit oli selkeästi erotettu toisistaan. Säännösten höllentyminen johti nykyisten megapankkien syntyyn. Pankit tarjoavat erilaisille asiakkaille hyvin erilaisia toimintoja, jolloin syntyy selkeitä eturistiriitoja.
– Ajatellaanpa, että pankkipalatsin ensimmäisessä kerroksessa joku opastaa Nokiaa heidän seuraavassa suuressa kaupassaan. Siinä käsitellään rahan arvoista luottamuksellista tietoa. Tiedolla voisi tehdä pörssissä paljon rahaa, Luyendijk kertoo esimerkin.
– Pankin toisessa kerroksessa toinen saman pankin työntekijä käy samaan aikaan pörssikauppaa, vaikkapa Nokian osakkeilla. Kolmannessa kerroksessa kolmas pankkiiri työskentelee varainhoidossa ja sijoittaa rikkaiden yksityishenkilöiden rahoja, Luyendijk jatkaa esimerkkiä.
Pankkien mukaan eturistiriitaa ei synny, vaan erilaiset toiminnot on eriytetty erilaisilla ”kiinanmuureilla”.
– Pankit sanovat, että näillä työntekijöillä on jopa eri hissit, eivät he puhu keskenään, Luyendijk kertoo.
Itse hän ei tähän usko.
– Siis ensimmäisen kerroksen kaverilla on tietoa, joka olisi miljoonien arvoinen kolmannen kerroksen kaverille. Kaikkien pankkiskandaalien jälkeenkin meidän pitäisi uskoa, että he eivät puhu keskenään, Luendijk hymähtää.
3. Liian monimutkaiset finanssituotteet pitäisi kieltää.
Juuri erittäin monimutkaiset finanssi-instrumentit olivat vuoden 2008 finanssikriisin lähtölaukaus.
– Tarkoituksellisen vaikeiksi ja sekaviksi rakennetut finanssituotteen, joita pankit myyvät pahaa aavistamattomille asiakkaille, pitäisi yksinkertaisesti kieltää. Ne ovat liian vaarallisia, Joris Luyendijk sanoo.
4. Pankkiirien henkilökohtaista taloudellista vastuuta on lisättävä.
Joris Luyendijk pitää pankkiirien henkilökohtaisen vastuun kasvattamista erittäin tärkeänä.
Hollantilaistoimittaja kertoo, että ennen 1980-lukua kaikkein riskipitoisimmat pankit toimivat usein osakaspohjalta, jossa viime kädessä pelissä olivat pankkiirien omat rahat. Nyt pörssiyhtiöiden pankkiirit voivat ottaa riskejä paljon huolettomammin. Pahimmillaankin seuraus epäonnistuneista riskibisneksistä on harvoin muuta kuin potkut.
– Kenelläkään muulla ei pitäisi olla yhtä suurta syytä menettää yöuniaan pankin taloudellisen tilanteen takia, kuin juuri pankkiireilla itsellään. Kukaan ei saisi kärsiä pankin kaatumisesta enempää kuin pankkiiri itse, Luyendijk jyrisee.
– Se kyllä pistäisi pankkiirit olemaan hyvin, hyvin varovaisia riskien suhteen.
Voidaanko nämä toimeenpiteet tehdä?
Pankkimaailmaan perehtynyt hollantilaistoimittaja on kuitenkin skeptinen sen suhteen, että näin kovia toimenpiteitä todella tehtäisiin. Aina kun poliitikot uhkaavat aidosti järeillä toimilla, pankit uhkaavat siirtyä muualle.
– Meillä ei ole maailmanlaajuista hallitusta. Sen sijaan pankkien lobbaus kyllä toimii globaalisti, Luyendijk harmittelee.
Katso myös A-studion juttu Rahan ruhtinaat -kirjan tekijästä. Luyendijkin haastattelu alkaa noin 37 minuutin kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti