torstai 25. helmikuuta 2016

Voiko maailmassa tulla vielä suursota?

Asiallinen ja mielenkiintoinen artikkeli, joka antaa meille toivon kipinän maailmanrauhassa.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Voiko maailmassa tulla vielä suursota? – Professori päivittää arvionsa kahden vuoden takaa

 | HELSINGIN SANOMAT
Kaksi vuotta sitten Euroopassa muisteltiin ensimmäisen maailmansodan alkua tilanteessa, jossa turvallisuusympäristö tuntui kiristyvät. Kysyimme tuolloin sitten johtamisen sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtiselta Maanpuolustuskorkeakoulusta pitikö hän uuden suursodan syttymistä mahdollisena. Jutun voi lukea täältä.

Huhtinen luetteli vuonna 2014 sodan syttymisen uhan näkyviä merkkejä: ”Jatkuva eripura sekä yleinen ilmapiirin ja asenteiden kiristyminen. Valtioiden välinen vihapuhe ja kärjistyneet kannanotot. ”

Päivitimme tilanteen ja kysyimme professorilta, onko tilanne hänen mielestään muuttunut kahden vuoden aikana.
Mikä ensinnäkin on suursota? Se on sota, jossa on useita suurvaltoja mukana ja joka käsittää merkittävän osan maapalloa. Teoreettisesti sellainen on edelleen täysin mahdollinen, Huhtinen sanoo.
”Maailmassa on ydinaseita ja tavanomaista aseistusta riittävästi. Aseiden siirtely on nopeaa tarvittaessa.”
Suursodan todennäköisyys on sitten jo paljon vaikeampi asia arvioida. Huhtisen mukaan turvattomuus on lisääntynyt kahdessa vuodessa.

”Yleinen lama ja turvattomuudentunne on lisääntynyt. Arkikeskustelussa puhe sodasta ja turvallisuudesta on nyt yleisempää. Jostainhan se kertoo”, Huhtinen sanoo.

”Se että ihmiset kokevat elävänsä maailmassa, jossa joutuu miettimään turvallisuuttaan, ei ole normaali tilanne, vaan jonkinlaista etsikkoaikaa. Mutta onko sen alla joku todellinen kehityspolku, sitähän me ei nähdä.”
Huhtinen muistuttaa, että juuri tällaisena turvattomana aikana ei myöskään pitäisi syyllistyä turhaan sodan pelon lietsontaan. Hän arvioi, että nykymaailmassa poliittisia voittoja pyritään saavuttamaan muilla keinoilla kuin käymällä suursotaa.
Kun viime vuosisadalla käytiin kaksi maailmansotaa, niiden takana oli Huhtisen mukaan ”valtavia ideologisia vastakkainasetteluita”. Nykymaailmassa hän ei enää sellaisia näe.
”Kyse on pienistä intressiristiriidoista ja niiden yhteensovittamisesta.”

Kaikki valtiot, poliittisesta järjestelmästä riippumatta, puhuvat nyt samaa kieltä, talouden kieltä.

Talous, jonka usein valitetaan peittävän nykyisin alleen kaiken muun poliittisen, näyttäisi olevan turvatakuumme.
”Maailman globalisoituminen ja sykkiminen talouden tahtiin on muuttanut tilannetta. En näe, että maailmassa olisi tällä hetkellä ketään, joka haluaisi suursotaa, mutta se ei poista paikallisten konfliktien haluajia. Suuret yritykset toimivat valtioiden rajojen yli.”
Huhtinen näkee maailman kokonaisuuden rihmastona, jossa on paljon erilaista yhteistoimintaa valtioiden ja yritysten välillä sekä niiden seassa eritasoisia poliittisia konflikteja. Konfliktit ovat rihmaston solmukohtia. Riskinä on, että ne ketjuuntuvat ja leimahtavat konfliktiksi.
”Talous on liima, joka viime kädessä sanelee sen, että maailman yksittäisiä konfliktipesäkkeitä ei päästetä ketjuuntumaan ja leimahtamaan yhteen.”
Myös yksittäisiä solmukohtia yritetään saada hallintaan.

 ”Jos Syyriaan saadaan aikaiseksi tulitauko, moni asia sielläpäin saattaa kuivua kasaan.”

Sodan ennustaminen on aina hyvin vaikeaa.

Huhtinen siteeraa sotahistorioitsija Wolf Halstia, joka kirjoitti talvisodan alla 1939 sotien syttymisestä. Halstin mukaan jokaisella aikakaudella on omat syynsä sotiin, ja on ehkä vaikea ymmärtää, miksi edelliset aikakaudet ovat käyneet sotia. Jokainen aikakausi on myös sokea omalle mahdollisuudelle, että sota voi syttyä. ”Ukraina tuli osittain yllätyksenä”, Huhtinen muistuttaa.

Miksi sodat sitten syttyvät, filosofisesti ajateltuna?

Sodat voivat syttyä siksi, että ne vain kuuluvat ihmiskunnan kulttuuriperimään. ”Se olisi ikuinen paluu, ajatus siitä, että historia toistaa itseään, mutta ei täysin samanlaisena.”
Toisaalta, sodat voivat syttyä onnettomien sattumien yhteensattumana.
”Asioista voi tulla äkkiä eripuraa ja arvovaltaa.”

Mitä enemmän maailmassa on pisteitä, joissa eripura voi eskaloitua, sitä suurempi on suursodan riski.
”Meillä on tällaisia pesäkkeitä Aasiassa, Lähi-idässä ja Euroopan kyljessä Ukrainassa. Ne eivät ole pitkällä kantamalla hyvä asia. Mitä pikemmin alueille saadaan pitävät tulitauot, poliittinen konsensus ja lähes normaalielämä, sitä parempi.”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti