Olin hetki sitten pihalla toiseen kertaan tälle päivälle lunta kolaamassa, kun sain kännykkääni, joka sattumoisin oli työtakkini etutaskussa, puhelun. Numerosta tunsin soittajan ja vastasin puheluun.
Hän kertoi lukeneensa lehdestä vanhan tekstini. Hän jopa luki siitä pienen pätkän malliksi. Hän totesi vilpittömästi: "Aki! En ymmärrä kirjoitustasi...!"
Sanoin hänelle, että yleensä en selittele tekstejäni. Joskus niitä joutuu toki hiukan tarkentamaan.
Sanoin soittajalle:"Ei haittaa mitään, vaikka et ymmärräkään, tuskin tälläkään tekstillä on sinun elämääsi mitään merkitystä. Elä kaikessa rauhassa omaa elämääsi."
Sovimme, että suljetaan puhelimet. Näin teimme ja minä jatkoin vielä hetken aikaa kevyen pakkaslumen kolaamista. Tämän päivän hyötyliikunta tuli täytetyksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti