keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Valtio = me suomalaiset olemme Finavian laskun maksumiehiä/-naisia...




Ahne myi, ymmärtämätön osti ja valvonta puuttui

PÄÄKIRJOITUS 
Helsingin Sanomat

Lentokenttäyhtiö Finavian ihmeelliset seikkailut johdannaisten maailmassa antavat muutaman opetuksen.

HS kertoi (31.1.), että Finavia päätyi ostamaan pankeilta johdannaisia, joilla oli määrä suojautua markkinoiden yllätyksiltä. Tällä kertaa tuli ostettua suojauksen asemesta rahareikä: sopimus olisi voinut muuttua satojen miljoonien menetyksiksi.
Finavia-tapauksen opetus ei ole se, mikä saattaa tulla ensiksi mieleen – että vastuullinen yritys pysyisi kaukana johdannaisista.
Erilaisia johdannaisia on käytetty ikuisuuksia suojauksiin. Ne eivät itsessään ole mitään filunkipeliä, mutta vastuullinen yritys ei koskaan osta sellaista, jota se ei ymmärrä. Finavia päätyi ostamaan häkkyrän, johon kuului muun muassa vedonlyöntiä kuluttajahintaindeksin kehityksestä.
Yritykset eivät tee ostopäätöksiä, niitä tekevät ihmiset.
Toinen opetus on, että organisaatiossa pitää olla suojaus, joka minimoi mahdollisuuden, että yksi ihminen tekee omin päin ratkaisuja, jotka voivat vaikka kaataa koko organisaation.
Finavian tapauksessa ei oikeastaan voi sanoa, että kontrolli petti, sillä valvontaa ei ollut. 
Valtuuksiaan ylittämättä rahoituspäällikkö pystyi ostamaan pommin, joka löytyi vasta, kun laskuja alkoi tulla.
Kysymykset pankkien vastuusta ja oikeudellisesta vastuusta ovat hankalia. Yrityksille on aina tarjolla tuotteita, häkkyröitä ja vippaskonsteja, joihin ei pidä koskea.
Finavian kohdalla tuotteet olivat tosin sellaisia ketunrautoja, ettei niitä toivoisi näkevänsä vastuullisen rahoituslaitoksen myyntisalkussa koskaan. Lopulta Finavia osti itsensä irti ”suojauksista”.
Olaus Petrin tuomarinohjeiden yksi vähemmän siteerattu kohta sanoo: väärin saatu ei ole saatua. ”Väärää” voi punnita muutenkin kuin sopimusjuridiikan kriteerein.
Valtio joutuu miettimään tarkoin, nostetaanko tapauksesta oikeusprosessi. 

On aika selvää, että menetettyä rahaa ei saada takaisin kaupat tehneeltä. Oikeusprosessin aloittamista ei voi kuitenkaan punnita pelkän kustannus–hyöty-laskennan nojalla, jos on epäiltävissä, että on tapahtunut jotain rangaistavaa ja että ongelmaa oli myös Finavian organisaatiossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti