Jari Tervo: Venäjä koputtaa
Venäjä koputtaa Suomen itärajaa. Se ei välttämättä halua päästä sisälle, mutta se tahtoo ilmoittaa, että se kykenee heiluttamaan suomalaista yhteiskuntaa. Se haluaa keskustella asiasta Suomen kanssa kahden kesken, kuten ennen vanhaan, neuvostoaikaan, kirjoittaa Jari Tervo blogissaan.
Hajota ja hallitse tarkoittaa Venäjän kannalta Euroopan unionin hajottamista ja yksittäisten eurooppalaisten valtioitten nuhteeseen saattamista. Koodisana on kahdenvälisesti. Se ei tarkoita yhdenvertaisesti.
Kun Venäjä neuvottelee Euroopan unionin kanssa raja-asioista, siinä keskustelee kaksi suunnilleen tasavahvaa vaikuttajaa. Kun Venäjä neuvottelee Suomen kanssa raja-asioista, asetelma on epäsuhtainen.
Venäjä viestittää rajaoperaatiollaan, että se voi halutessaan ohjata miljoonat muualtatulleensa Suomeen. Monet heistä ovat oleskelleet Venäjällä vuosia eivätkä he ole oikeutettuja turvapaikkaan Suomessa.
Suomi suistui viime syksynä raiteiltaan 30 000 turvapaikanhakijasta. Millainen yhteiskunnallinen ilmapiiri täällä vallitsisi, jos Venäjä tuuppaisi tänne satatuhatta sujuvaa venäjää puhuvaa matkalaista? Tai kaksisataatuhatta? Miksei kolmesataatuhatta? Iso maa, isot toleranssit.
Tsaarin Venäjän alaisuudessa myös Suomessa elettiin harhaluulossa: hyvä tsaari kyllä korjaa ongelman, kunhan vain saa tietää siitä. Taitamattomat alamaiset ovat sotkeneet asiat. Suomessa kuunneltiin ensimmäisiä koputuksia Sallan suunnalta ja pohdittiin, mahtaako presidentti Vladimir Putin tietää asiasta.
Kyllä tietää. Se on hänen hankkeensa. Rajoja Venäjällä valvoo turvallisuuspalvelu FSB:n alainen virasto. Neuvostoliiton aikaan maassa oli kaksi instituutiota, jotka sentään toimivat romahdukseen saakka: armeija ja turvallisuuspalvelu. Ne ovat myös nykyisen presidentin silmäteriä. FSB:n päälliköllä on vain yksi esimies, Putin.
Eikä ole olemassa hyvää Putinia, kuten ei ollut olemassa hyvää tsaaria.
Venäjällä korostetaan kansalaisille vakauden merkitystä. Se on kaikkien ymmärtämää salakieltä. Se tarkoittaa paitsi Putinin yksinvaltaa myös opposition vapaata ahdistelua. Kotoperäisen vakauden kääntöpuolena Venäjä tekee kaikkensa epävakauttaakseen Eurooppaa ja Euroopan unionia. Jokaisen eurooppalaista sekaannusta kasvattavan asian Putin laskee satavan Venäjän laariin.
Nykyeurooppalainen kansainvaellus ei tosin ole enää sekaannus. Viikko viikolta se muistuttaa yhä enemmän kaaosta.
Suomi ei halua presidentti Sauli Niinistön mukaan käsitellä itärajan vuotamista poliittisena pulmana, joka se tietysti on. Suomi tahtoisi selvittää poliittisen hyökkäyksen hallinnollisena hämminkinä. Suomen roolina on siis näytellä tyhmää. Se voi olla viisasta.
Tosin Venäjä näyttää Putinin aikakaudella vähät välittävän kasvojensa säilyttämisestä. Venäjä on jäänyt Krimin valtaamisen ja Ukrainan sodan aikana monta kertaa kiinni valehtelemisesta. Nyky-Venäjän tapa reagoida tähän on aloittaa sama valhekampanja uudelta suunnalta.
Pienen länsimaan on hankala keskustella itseään suuremman yksinvallan kanssa, kun tämän suuremman perustelut rakentuvat refleksinomaiselle valehtelulle. Se on sukua neuvostoajoille.
Suomen hallinnollinen lähestyminen rajariitaan on ilmennyt kahdella tapaa. Sisäministeri Petteri Orpo tapasi Venäjän sisäministerin Vladimir Kolokoltsevin. Pääministeri Juha Sipilä keskusteli Venäjän pääministerin Dmitri Medvedevin kanssa.
Kumpikaan venäläisministeri ei vastaa raja-asioista, joten tulokset jäivät niukoiksi, ellei olemattomiksi.
Sipilä ja Medvedev sopivat puhelinsoitosta. Sen olisi voinut sopia puhelimitse.
Pääministeri Medvedev sai sanottua sen verran, että hänen mielestään rajahankaluuksien pitäminen osana Venäjän ulkopolitiikkaa on hölynpölyä.
Tämä lausunto osoittaa Venäjän kanssa neuvottelemisen vaikeuden. Vastapuolen on miltei mahdotonta olla kutsumatta venäläistä osapuolta valehtelijaksi tai typerykseksi. Venäjän rajasumplinta on niin ilmeistä, että nolottaa sen kiistävien puolesta.
Presidentti Vladimir Putin keskustelisi mielellään itse järjestämänsä rajatoran ratkaisemisesta presidentti Sauli Niinistön kanssa. Hän olisi jo silloin päässyt päämääräänsä: Suomi ja Venäjä neuvottelisivat kahden kesken, ilman unionia. Ja jos Putin tilkkisi itärajan, hän mainostaisi Suomelle, että kahdenvälisyys kannattaa, ainakin hetken.
Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti